Sieltä huuteli 'Uttooo!',isi ja veikka olivat saunassa ja minä tein sämpylöitä keittiössä,näköetäisyydellä lastenhuoneeseen.Liisa purki lelukaapin rojuosastoa (sitä jossa kaikki liian isot,liian muoviset ja liian kovaääniset lelut asuu) lattialle kun edellisen kerran katsoin ja seuraavan kerran ei näkynyt muuta kuin lelukasa ja kutsuhuuto veljelle kaikui omituisen kumeasti.Hihkui selvästi ylpeänä keksinnöstään kun kiiruhdin etsimään.Hassu pieni taikinatyttö.
Meilläkin on "rumat" lelut kaapissa,tai ainakin suurimmaksi osaksi..harmi vaan että yleensä ne minun mielestä kamalimmat ovat Pepin mielestä parhaita:)
VastaaPoistaIhana kaappityttö! Meillä ei ole tuollaista paikkaa,minne pääsisi noin hyvin,mutta jos olisi,niin tuota samaa tapahtuisi varmasti täälläkin:) Miksi niihin kaappeihin (ja pahvilaatikoihin ja pyykkikoriin) on aina niin kivaa mennä?
Voi miten ihana, ihana ihana Liisa - mä rakastun joka kerta vaan aina lisää tuohon palleroon!!! :)
VastaaPoistaSuloinen toinen kun isoveljeä pyysi kattomaan, on ne vaan hellusia. :) Kaikki "hyvät" keksinnöthän pitää aina jakaa sisarusten kanssa. ;)
En tiedä luetko vanhojen postausten kommentteja,joten kerron nyt täälläkin
VastaaPoistaettä huomasin käsityöhaasteessa olevan vielä osallistujapaikkoja, ja jos kaltaiseni matti myöhäiset vielä kelpuutetaan niin mukana ollaan :)
Ihana pikkuisesi♥
VastaaPoistaNiina; kai se on se ahtaan paikan jännitys,majafiilis :)
VastaaPoistaPieni Lintu; sisarukset on suuri voimavara,pisin ihmissuhde,ihana sitä on seurata,pehmoisia palleroita toisiaan halimassa..
Romakka;vielä mahtuu!Hyvä kun laitoit tähän,kävin kerran pari tarkistamassa sen haastepostauksen,yleensä en vanhoja lueskele enää.
Maria; <3
Jättiläissöpö tytteli!
VastaaPoistaSuloinen kuin nukke!
VastaaPoista