Keltainen

Pääsiäinen jo ihan vähän mielessä.Lähinnä keltaisena värinä jota katse poimii mieluusti.Vitsoihin on jo idea; löysin keltaista muovinauhaa Spr:n Kontista,sopisi 'ruseteiksi' vitsoihin enkä ole tainnut koskaan Untolle opastaa solmuntekoa joten oppiipahan samalla.Tai sitten ei.Samaa nauhaa Liisalla hiuksissa.Haluaisin neidille kunnon lettinauhoja mutta se on just sellainen pikkujuttu jota ei ikinä muista hoitaa.Toinen on talvipukujen,välikausivaatteiden ja kuravaatteiden jalkalenksukoiden uusiminen.Meillä ei taida olla yhtään pukua josta ei vähintään toinen lenksu oli poikki.Luulisi että tällaisen muistaisi kun päivittäin saa pihalla lahkeita kiskoa mutta ei.Note to self: seuraavalla kauppareissulla mustaa 'reikäkuminauhaa'.

Ihan positiivisena

..täällä.Kiitos kaikille edellistä kirjoitusta kommentoineille,vertaistuki helpotti,väsymisestäkin kun voi tuntea syyllisyyttä,minä ainakin.Helpottavaa kuulla että ilmiö on tuttu muillekin kotiäideille enkä ehkä olekaan tolkuttoman heikko ja valmis työkyvyttömyyseläkkeelle.Sekin kävi jo mielessä.Jollen omia lapsiani jaksa hoitaa,omassa kodissani,itse päiväjärjestyksestä päättäen niin miten ihmeessä ikinä selviän työelämän haasteista kun koti ja perhe pitäisi pyörittää edelleen siinä samalla!Viisas ystäväni tosin totesi ettei kotitöitä ole yhtä paljon kun kukaan ei ole päivisin kaaosta aikaansaamassa ja lapsetkin on hoitopäivän aikana saaneet niin paljon aktiviteettia ettei sen suurempaa ohjelmaa tarvitse iltaisin järjestää.Toinen ystävä,joka juuri lähti töihin useamman kotona vietetyn vuoden jälkeen,totesi että elämä helpottui saman tien.Pääsee vessaan yksin.Saa juoda kahvin lämpimänä.Ja toki se työkin pitää tehdä mutta sen saa tehdä ilman jatkuvia keskeytyksiä.Se ehkä tällä hetkellä risoo eniten että kaikki jää aina kesken.Syödään kärähtänyttä ruokaa kun välillä piti irrottaa lapset toisistaan tai pyyhkiä pylly.Pihalle lähtiessä vilkaisee peiliin ja huomaa että ripsiväriä on sudittu vain toiseen silmään kun kesken kaunistautumisen 'lego-ukolta irtosi käsi ja sisko työntää sitä korvaansa'.Nyt on olo jo paljon valoisampi ja myöntämällä että kyllästyttää,väsyttää,puuduttaa sain pahimman painolastin pois.Valon lisääntyminen auttaa myös ihan selvästi.Ja se että lapset menee viikonlopuksi molemmat äidilleni yöksi.Viimeeksi (ainoan kerran) kun molemmat on olleet hoidossa olimme miehen kanssa viime elokuussa Milanossa.Miehellä on 24h vuoro viikonloppuna joten olen oikeasti yksin kotona.Kokonaisen vuorokauden.Reilut neljä vuotta sitten edellisen kerran?Odotan.Ja vähän stressaan että suoritanko vaan kun pitäis rentoutua.Lapsetkin tuntuu tänään keskivertoa suloisemmilta ja ihan vähän käy mielessä että ei kai niiden nyt tarvitsis lähteä mihinkään,ihan hyvinhän tässä jaksaa..Päällimmäisenä mielessä kyllä Makuuni,siideri ja kasa kankaita ja vaatteita jotka odottavat ompelua :)
Valoisaa,hyvää viikonloppua kaikille!

Kohinaa

Loput laskiaispullat saatiin (sain) tuhotuksi tänään,luojan kiitos älysin tehdä vain puolen litran taikinan.Päiväuniaikaan istuin auringonläiskässä ja neuloin.Sitten kyllästyin esikoisen hyssyttelyyn,jatkuvaan 'äiti kato'-hokemaan ja kinuamiseen ja pistin 'Olipa kerran elämä'n pyörimään.Bakteerit ja virukset on aika jännittäviä,äitiä tarvittiin välillä viereen.Tuntuu että tarvitaan koko ajan.Vessaan ei pääse ilman että ovea rynkytetään niin että käännettävä kahva antaa periksi ja ovi rämähtää auki.Ruokaillessa kaatuu ainakin yksi muki,on niistettävä neniä pari kertaa ja vastattava mm. kysymykseen 'äiiiti,tykkätkö tie talvikuonoista?'.Aikuiselle hyödyttömän trivian (Lego NinjaGo-ukkojen nimet ja aseet,pyörimäalustojensa pyörimänopeus) ja yleisen hälyn määrä on niin käsittämätön ettei omille ajatuksille jää tilaa.Omia ajatuksia ei ole.Ulkoillessa huomasin hokevani ensimmäisen vartin jälkeen päässäni 'vittusaatananperkelemieENjaksa'.No,huomiseen aamuun jaksan,white noise hiljeni lastenhuoneessa äsken ja aamulla lähden YKSIN kirjastoon.Ja luen joka ikisen lehden.Jollei ole luettavaa niin istun lukusalin hiljaisuudessa ja tuijotan valkoista seinää.

Lapset flunssassa,hyvä tekosyy leipoa kun uloskaan ei pääse.Tehtiin pullia kun jäi laskiainen viettämättä.Vai laskiaistiistainako niitä syödään?Oli miten oli,melkein aikataulussa ollaan.
Mustikoita ja appelsiiniporkkanamehua,D-vitamiinia ja kalaöljyä,parsakaalta ja hunajateetä,pinaattikastiketta pastalle.Jospa tauti taittuisi.
Illaksi kaivaudutaan sohvalle katsomaan lastenohjelmia.Tai niin kuvittelen.Yhtä todennäköistä sekin että penikat painaa tukka putkella kiljuen ympäri kämppää miekoilla sohien ja Dublo-ukoista tapellen.

aurinko paistaa
poika lähtee yökylään ja laskiaisriehaan
liukuri,legot ja yöpuku pakattu
pullatarpeet odottaa kaapissa että saisin aikaiseksi leipoa
saavat odottaa alkuviikkoon..
kohta kummipojan syntymäpäiville
ilta melkein kahdestaan miehen kanssa
ehkä elokuva vuokralle?
Liisalle kahden aikuisen huomio
huomenna saa nukkua PÄIVÄUNET
elämä voittaa :)

Hiljaiseloa

Runeberginpäivä juhlittiin asiaankuuluvasti tortuilla,miehen syntymäpäivää toiveiden mukaisesti voileipäkakulla,ystävänpäivä sivuutettiin tyystin mutta torstain kunniaksi leivoin ystävän inspiroimana tiramisua iltapalalle,kynttilän valossa syötiin,pienet naamat kaakaotuhrussa.Arki on välillä pakahduttavan ihanaa ja välillä niin puuduttavaa että saa laskea tunteja seuraavaan päivään selvitäkseen.Vaikka valo lisääntyy niin olossa se ei vielä tunnu.Pimein aika vetää olon vuosi vuodelta entistä valjummaksi,en ole yhtään talvi-ihminen.

Helmihyasintti on ostettu pöydälle muka kevätfiilistä tuomaan ja yritän edistää askarteluprojekteja Unton kanssa että olisi jotain mielekästä tekemistä mutta oikeasti viettäisin kevättalven mieluiten peiton alla ja heräisin kun maasta alkaa puskea vihreää.Illat nuhjaan sohvalla neulomassa ja päivät odotan sitä iltaa.Neulomus on ainut mikä pitää ruodon suorassa sohvannurkassa,pakko neuloa etten muutu ihan ameebaksi ja imeydy sohvaan.Ehkä keväämmällä jaksan panostaa tännekin paremmalla energialla,nyt vain kuvailen näitä samoja nurkkia ja pieniä naamoja (oman naaman kuvaaminen oliskin viikon vitsi,huono vitsi).

Linkoaa

Mehulinko linkoaa vuoden tauon jälkeen taas päivittäin.Kilo porkkanaa ja ainakin saman verran appelsiineja; kannullinen mehua.Tästä alkaa kevään odotus.

Mehun teossa jää kasvis/hedelmäsilppua jota viime vuonna tungin sämpylöihin ja leipiin,nyt tein porkkanakakkua ja jatkokäyttöideoita kaipailen,tuntuu kamalalta heittää raastetta (yllättävän mehukasta vaikka mehut on puristettu) roskiinkaan mutta on niin muhjua ettei sitä sellaisenaankaan oikein saa syötyä.Ehkä jotain kasvispihvejä?

Väipalalle kauraleipää ystävän ohjeella,kysyn jos saan sen laittaa esille,on hyvää,nopea,helppo.Vaikkakin miulla jää likilaskuiseksi,johtuu varmaan auringonkukansiemenistä joita sooloilin reilulla kädellä sekaan.Parsakaalit on Liisan iloksi,vetelee raakana,paistettuna,keitettynä.Untokin söi pienempänä mutta nyt on epäluulo iskenyt eikä kelpaa kuin paistettuna joskus,äitihän voi yrittää syöttää jotain ihan kamalaa,ötököitä,mörköjä,roskia,niljakasta tai rouskuvaa.

Kylmyys pitää pikkupyrähdyksiä lukuun ottamatta sisällä,flunssan jälkimaininkeja vielä.Unto säästi viikkorahojaan reilun kuukauden ja osti lähikaupan alehyllystä valopyssyn joka pitää tuskaisen kovaa ulinaa välkkymisen lisäksi.Aikansa riehuttuuan sohaisi pyssyllä taulua joka tippui Liisan otsaan.En ole yhtä dramaattista verenvuodatusta omilta lapsilta ennen nähnyt ja haavaa painaessani polvet tärisi kun ei heti nähnyt mistä vuoto tulee.Mies onneksi oli rauhallisempi ja rauhoitteli minutkin..Päivystyksessä käytiin haava liimaamassa,tikkejä ei onneksi tarvinnut.Oranssi viidakkolaastari otsassa tuo nyt painelee,ihan kuin ei mitään olis tapahtunutkaan.Taisi kolahtaa miun sieluun pahiten,otin tytön yöksi viereenikin kun pelkäsin aivotärähdystä ja huomaatatta jäänyttä verenvuotoa aivoissa ja vaikka mitä.