torstai 26. helmikuuta 2009

Vapaa

Hetki aikaa yksin ja kaksin,poika hiihtolomailevan mummon luona.Pari tuntia kirppiksillä ja sovituskopeissa,tuloksena Nanson yökkäri kyläilyreissuille (häveliäs helmanpituus),söpöt mintunvihreät mokkahanskat ja vielä hieman totuttelua vaativat epäfarkut.Sellaiset kuminauhavyötäröiset leggins-malliset, jotka armeliaasti venyy kengurupussimahan kohdalta ja sujahtaa saapaksiin kivuttomasti ilman ruttaamista.Nautittu Amélie,punaviiniä ja fetasalaattia.Uusin Maalaisunelma-lehti selailtu (heikompi kuin edellinen numero,joka oli silkkaa ihanaa),uusi Fazerina caramel testattu toistamiseen ja juustokakkua maisteltu.Akku latautuu,paluu arkeen huomenna.Vähän on jo ikävä lasta,ihan vähän..





maanantai 23. helmikuuta 2009

Rimpsut

Esittelin äidilleni taannoin hääpukuani ja hän totesi ettei tyyli ole juuri muuttunut lapsuudesta; kolme hametta päällekkäin ja vyötärölle kiristetty keltainen villalanka merkkaamaan ampiaisvyötäröä.Mistä lie kuulin termin mutta kuulosti ihanalta ja Maija Mehiläinenkin sopivasti pyöri telkkarissa.Jäi samettilappuhaalarit ja pottatukka kun osasin kertoa mieltymykseni,poikatyttöhenkiselle äidilleni taisi olla tiukka paikka kun tytär toivoi että koko elämä olis roosaa.'Rimpsukaisa' on lempinimi lapsuudesta,mummo käyttää tosin edelleen,aavistuksen paheksuvasti ja ihanuuksieni käytännöllisyyttä arvostellen yleensä.Pitkät hiukset pätkäisin vasta pojan syntymän jälkeen kun tippuivat muutenkin mutta rimpsut ja kerrokset kuuluu vaatevarastoon edellen.Oma tyyli (ja minä?) oli kiivaimpina kasvuvuosina aika hakusessa,nyt on ympyrä sulkeutunut.Tyylinäytteitä vuosien takaa (skanneriton siirtää kuvat koneelle heikkolaatuista kameraansa apuna käyttäen,valitan kuvien suhnuisuutta).Noa noalta saisin kaiken mitä sieluni halajaa vaatekaapin täytteeksi,Odd Mollykin olis lähellä sydäntä,vaan ei kukkaroa.Ihan ei tienestit riitä ostamaan arkivaatevarastoa tuolta mutta joskus sitten kun olen hyvätuloisena vakituisessa työssä.Hoitoalalla.


lauantai 21. helmikuuta 2009

Evästysretki

Ulkoiltiin tuiskuisessa laskiaissäässä laavulle jäätä pitkin,kaveriksi saatiin pojan kummi.
Pikkupakkasessa istuksittiin nuotion äärellä,juotiin höyryävät kaakaot (kun kiltti setä auttoi termarin korkin auki) ja syötiin aamulla paistetut sämpylät ja odotetusti varsin sotkuisiksi retkieväiksi osoittautuneet laskiaispullat.Eilenkin tuli popsittua jokunen pulla eri täytevariaatioilla ja kiintiö on nyt täynnä vaikka yleensä makeaa menee pohjattomasti.Untollekin eväät maistui ulkoilmassa vallan hyvin,perso pieni lokki.Eväille oli ommeltava aamulla kassi kun sopivaa evästysretkilaukkua ei löytynyt.Syy; pullat oli pakko saada kuljettaa laavulle vanhassa Fazerin peltirasiassa joka ei mahtunut yhteenkään kassiin niin että olisi kestänyt nätisti pystyssä pitäen pullat kuosissa.Joten nyt on kassi,termaritaskulla varustettuna.

Kevät(talvi)väsymys ja pullamössöä

Muutamana päivänä tuntunut ihan mahdottomalta jaksaa raahautua ulos.Eilen ei käyty ja podin huonoa omaatuntoa ja poika temppuili päiväunensa kun ei ollut päässyt ulos riekkumaan.Tänään saatiin onneksi naapurista seuraa ulkoiluun ja se pakollinen tunti vierähti ihan kivuttomasti.En vain ole urheiluhenkinen ulkoilmaihminen,ainakaan talvella.Huomenna kuitenkin luvassa mukavaa ulkoilua kun pojan kummi kyläilee ja lähdetään laskiaisen kunniaksi pienelle eväsretkelle.Maistuu ulkoilu tällekin sohvannurkassa virkkaavalle olmille kun on hyvää seuraa ja eväät..Ja eväänä tietysti laskiaispullia,itsetehtyjä,koska kaupan pullat ei maistu kuin pölylle eikä kermakaan ole oikeaa.

Näitä väsyttää


Pullat mielessä,yhden hymyn jakso just tikistää.

torstai 19. helmikuuta 2009

Etiäisiä,villaa ja utopiaa

Joskus vaan tietää asioita etukäteen,tuntee jossain sisuksissaan pieniä etiäisiä,tulee sellaisia aavistusta vahvempia tuntemuksia ihan arkisistakin asioista.Huomaat esimerkiksi ajattelevasi ihmistä jota et ole tavannut pitkään aikaan ja tulee sellainen tunne että on merkityksellistä että henkilö ilmestyi ajatuksiisi juuri silloin.Kun sitten ruokakaupassa törmäät tähän toisella paikkakunnalla asuvaan tuttuun tulee vähän omituinen olo.Sattumaako vain?Jos olisi kyse naapurista joka käy samassa kaupassa niin kallistuisin sattuman puolelle.Kirppisreissulle lähtiessäni siis tiesin tulevani saaliin kanssa kotiin joten tyhjensin rattaista kaiken ajelehtivan ylimääräisyyden jotta saan lastattua ja kuskattua löytöni.Kirjaimellisesti viimeiset pennoset sijoitin näihin;

Maailman ihanimmat villasukat itselleni.Tuikitavalliset,pitkähkövartiset,just oikea harmaan sävy ja huolellisesti neulotut.Miten voi arkinen asia tehdä onnelliseksi.


Pojalle pitkävartiset.

Pääsiäisliina.En ollut varma tykkäänkö,on aika kamala vihreä eikä väri muutenkaan lähellä sydäntä mutta vaati päästä mukaan 50 sentillä.Mitä enemmän katselen,sitä enemmän kiinnyn.


Rumankauniit?Ja pirun paksut tumpulat.


Neuletakki oli kamala viritys,muovitimantteja ja maailman rumimmat hilemuovinapit mutta lähti mukaan koska oli kehityskelpoinen.Tykkään kauluksesta,malli muutenkin hyvä ja hintaa 1,50e.Uudet vanhat napit jo ommeltuina siis..


Tämä nyt on utopia-osastoa mutten voinut olla ostamatta.Joku tehnyt itse tosi huolellisesti.



Ostopäätös syntyi viimeistään silloin kun huomasin tuon 'Martta' yksityiskohdan mekon selkämyksestä..Liikuttava mekko tytölle jota meillä ei tosiaan vielä ole eikä luonnollisesti mitään takeita että tulee olemaankaan.Mutta sellainen nyt tarvittais.Puettavaksi.Odotusaikana ostelin kirppiksiltä sekä tytölle että pojalle kun en tiennyt kumpi tulossa ja vasta pojan synnyttyä ostelin enemmän uutta.Varastossa siis laatikollinen tyttövauvan pestyjä ja silitettyjä vaatteita odottamassa.Ja listat tehty tietty,kirjasin kaikki vaatteet koon ja sukupuolisidonnaisuuden mukaan muistikirjaani jottei mikään unohdu kun ottaa uuden koon käyttöön.Neuroottista mutta niin rauhoittavaa rakennella omaa varastokantoaan kuten Tiheikön väki talven varalle.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Perimmäinen totuus

Rimpsukaisan syvin olemus on laiska ja haaveksuva.Olomuoto pehmeä ja hedonistinen.Touhuan ja teen paljon,mutta vain asioita joista olen kiinnostunut.Pyykit saattaa roikkua narulla päiväkausia ja keittiön pöytää peittää tavararöykkiöt.Eikä häiritse vähääkään ennen kuin iskee Pakko.Joka on ainut syy (vieraiden lisäksi!!) siivoamiseen,pyykinpesuun ja muuhun pakolliseen,vähemmän viihdyttävään.Pakon iskiessä siivous suoritetaan kiukun ja raivon voimalla itsekseen puhisten,yleensä mies ja lapsi pihalle jaloista pyörimästä kunnes koti on taas viihtyisä.Leipominen,käsityöt,sisustaminen,lukeminen ja kaikenlainen näpertely on sitten sitä viihdyttävää,mutta sitäkin tehdään inspiraatiopohjalta ja inspiksen hiivuttua keskeneräisyydet saattavat lojua seuraavaan siivoukseen asti ainoalla mahdollisella vaakasuoralla tasolla,eli isolla keittiön pöydällä,jättäen vapaaksi vain pienen alueen pojan syöttötuolin edestä.Kaaos ei kuitenkaan haittaa,sillä se on hallittua ja tarkoitus on jatkaa ihan piakkoin.Olen siis laiska korjaamaan jälkiäni.Iltaisin keittiö jää aina iltapalatiskeineen levälleen,sillä pojan nukahdettua häviän muistikirjojen,tietokoneen,käsitöiden,lehtien pariin kunnes mies käskee nukkumaan,muuten menisi aamuun asti.Päivä alkaa aina keittiön raivauksella ja pesukoneiden täytöllä.Kotityöt tulee siis tehtyä,mutta olisi varmaan helpompaa jos siitäkin ei tekisi tunneasiaa ja aina odottaisi ahdistuksen paisumista Pakkoon asti.Jos eläisin yksin olisin varmasti kaikin puolin tuplasti boheemimpi kuin nyt.Aiemmassa sinkkuelämässä itsetuntemus ja rohkeus ei vielä riittänyt ja nyt perhe edesauttaa sosiaalisten normien noudattamista. Mies tuli äsken iltavuorosta ja huomautti mm. työpöydällä nakottavasta vaipasta.Käytetystä.Selityksiä löytyy,yleisimpänä kotiäidin ainainen kiire ja vaativainen taapero,vaikka se perimmäinen totuus on lähempänä hajamielisyyttä.Oma päänsisäinen maailma vie välillä arjesta niin kauas ettei joka vaippaa ja vaatekappaletta aina näe.

Kuva seurusteluajoilta,yksiön parvekkeella aamukahvilla,edellisen illan meikeissä.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Emäntä

Keittiössä vietetty aikaa.Poika jalassa kiinni ja välillä syöttötuoliinsa sidottuna 'apulaisena' = syömässä maissinaksuja jotta olisi hiljaa ja viihtyisi edes hetken.

Sämpylöitä.

Suklaakakkua,ranskalaista sellaista ja kevennykseksi vaniljakermajäätelöä.Välipalani,kyytipoikana teetä lempikupista joka löytyi kirppikseltä hintaan 50snt joskus syksyllä.Astianpesukone vaan harmillisesti kuluttaa lasitetta(?) astioista ja pilaa ne ennen aikojaan.Eikä tuu mieleenkään pestä käsin kun siitä on kerran päässyt.Aluksi kun muutettiin tähän konetiskarin omaavaan asuntoon mietin myrkkyjä,jotka kulkeutuvat lapsen elimistöön mutta olen vaientanut mietteet ja hyväksynyt oman puutteellisuuteni,en ikinä tule tekemään kotitöitä kuin pakon edessä.


Unto työnsi kitusiinsa välipalaksi puolitoista sämpylää ja kipon mustikkamansikkakiisseliä,itse tehtyä tietenkin,hah,minuutissa hellalla,onpa itserakas olo.Oli raukka ihan huumassa vaaleasta leivästä,meillä kun lähes aina on vain ruisleipää.Itse yritän ikuisesti (laihduttaa) syödä terveellisesti ja mies oikeasti tekee niin.Tuppaa allekirjoittaneella nuo kakut uppoamaan helpommin kuin Real.Onneksi tykkään hameista,rimpsuhulmuhelmat ja tunikat kätkee (?) mukavasti syöppöpömpön.

Tunsin itseni vallan hyväksi emännäksi,äidiksi ja vaimoksi,suorastaan hyrisin itsetyytyväisyydestä kun pojalla maha pullotti pinkeänä.Ruokaakin tein,tylsää arkipöperöä vaan,iänikuista jauhelihaa.Mutta leipominen oli virkistävää häiriötekijästä huolimatta,tunsi saavansa aikaan jotain konkreettista.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Sunnuntaitunnelmia

Pakkasta -13 astetta ja suunnittelin jo lipeäväni aamupäiväulkoilusta,rimpuilevan ja taistelevan vuotiaisen pukeminen kun on se tympein osa ulkoilua,mutta omatunto kolkutti ja pojalla tuntui olevan tylsää joten pakko oli lähteä.Onneksi.Olo reipastui kummasti,poika sai posket punaisiksi ja itse sain nipun sisustuslehtiä naapureilta.Meillä on talossa sellainen käytäntö että itselle tarpeettomat lehdet saa jättää kerhohuoneeseen kiertoon ja lainata toisten lehtiä sieltä.Joten nyt on lukemista useammallekin illalle.Poika taisteli itsensä uneen iso punakirjava vaippapylly pystyssä huutaen ja tuhisee nyt vallan miehekkäästi sängyssään tuossa vieressäni.Mies on aamuvuorossa joten illalla on vielä yhteistä aikaa.Teevesi on kiehumassa ja pakkasessa lakujäätelöä,hyvä sunnuntai siis.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Sweets for my sweet..

Ystävänpäivän,miehen synttäreiden ja perjantain kunniaksi karkkivärejä ja pilkahduksia keittiöstä.

Tulppaaneita oli pakko saada,oli niin ystävänpäiväisiä.

Kohtia keittiöstä.Termospullo kirppikseltä ei ole käyttökuntoinen mutta kun kaikissa sisustuslehdissä tuli jatkuvasti vastaan niin piti saada koristeeksi vaan.Meillä ei juurikaan ole pelkkiä koriste-esineitä,kaikki mitä esillä on,on myös käytössä,näissä neliöissä ei ole juurikaan ilmaa kivoille asetelmille suloista himphamppua.

Purnukka keittiöstä,sisällä teetä ja kovassa käytössä päivittäin.

Miehen makea lemppari on Bebe-leivos mutta niitä kun ei ollut tarjolla niin sai miehekkäästi Pikku-Prinsessan.Kakkua ei saanut tehdä eikä sen kummemmin juhlia mutta pienen tuoksupaketin sai jo alkuviikosta ja aamupalaksi juuri uunista otettua kinkkupiirakkaa,hän kun on 'suolaisten piirakoiden mies',omien sanojensa mukaan.

Kuva on luvattoman huono mutta laitan sen silti tähän loppuun sillä tämä on ylivoimaisesti ilahduttavin jääkaappimagneetti,johon olen törmännyt.Sosialisoin sen edellisestä kodistamme,jonne sen oli joku aikaisempi asukas jättänyt.Teksti ei näy kunnolla mutta menee näin; *I'm not fat,I'm just fluffy*.


Ja samoilla linjoilla Unto viime kesänä mansikkalakanoissa.Ainut suloinen läski taitaa olla vauvaläski,joka ironisesti on katovaista kun pieni taikinainen ihminen kasvaa.Omat pehmukkeet ei ikinä ole kovin mieltäylentäviä,mutta tuon magneettitekstin hengessä;pientä pehmeyttä pitää ollakin,onpahan mukava halata ja pienen ihmisen kaivautua syliin.Joten nyt Pikku-Prinsessaa haarukoimaan ja mukavan herkullista ystävänpäivää,hyvällä omallatunnolla!

tiistai 10. helmikuuta 2009

Keräilytalous

Täkit,peitot,huovat.Ne on vaan niin lutusia.Ja käytännöllisiäkin,kaikkia käytetään säännöllisesti.Greengatella ja monella muullakin valmistajalla on ihania kuoseja muttei ihan kotiäidin hintatasoa.Ja jotenkin nää vanhat mummolahenkiset täkit sopii meidän huusholliin paremmin,en uskaltaisi edes käyttää 150e hintaista peittoa illalla sohvalla pötkötellessäni,aina niihin joku jotain rötvää ja alvariinsa saa pestä.



Lankarullat.Pitsit ja nauhat saa kivasti esille ja on mukava miettiä että joku Hulda tai Manta on oikeasti tehnyt päiväpuhteensa noita käyttäen.



Lasipurkit.Riihimäen,Karhulan ja kaikki koot käy.Kuiva-aineet keittiössä säilyy näissä,kynttilälyhtyinä on useampikin ja miehen vanhat palkintolusikatkin on purkitettu,seassa kirppiksiltä haalittuja aterimia ja vanhoja kuusenkynttilänpidikkeitä.Päätin myös että ensi kesänä pidettäviin häihin hommaan vain koristuksia joilla on jonkinlaista jälleenkäyttöarvoa,eli Karhulan isoihin purkkeihin tulee pöytäkynttilöitä,pikkupurkkeihin tuikkuja ja vanhoihin patenttikorkkisiin pulloihin luonnonkukkia.Hyvä syy siis hamstrata näitä lisää.



Kankaat.Pilkulliset,raidalliset,kukalliset,pellavaiset,kaikki ihanaiset.Suunnitelmia on enemmän,ratkaisevasti,kuin aikaa.Ja ompelukonekin takkuaa,ei suostu tikuttamaan kuin suoraa ja takuukin meni just umpeen.


Opetustaulut.Kasviaiheiset,eläinaiheiset (ei mitään lapamatoja kuitenkaan) ja vaaleaa sävymaailmaa,mies ei pidä niistä mustapohjaisista.Tarkoitus on kerätä vuodenaikasarja ja vaihtaa taulua aina vuodenajan vaihtuessa.Syys- ja talvitaulut on jo,kaksi hakusessa siis.Tämä kasviaiheinen parikki on olohuoneessa ympäri vuoden.




Purnukat,purkit,rasiat,laatikot,hattulaatikot,puulaatikot,vanhat joulukoristeet,käsintehdyt pitsit,vanhat huonekalut,kengät,vanhat lelut,tyttömäiset ja noanoaiset mekot..Lista on loputon ja olen päätellyt että myös listalla olevien asioiden määrä on vakio vaikka keräilykohteet joskus muuttuvat.Ja siis todellakin teen fyysisiä listoja.Tästäkin aiheesta.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Lapsellista

Lähiaikojen kirppislöytöjä ja lahjoja,kaikkea kivaa pienelle.Lastenhuonetta ei tässä pikkukodissa ole mutta joskus tulevaisuudessa kun sellainen saadaan pojalle niin onpahan rekvisiittaa valmiina.

Herkullisen räikeä pikku peitto,vaikka nukeille tai seuraavalle vaunuissa unijalle sitten joskus.En yleensä innostu ihan noin riemunkirjavista jutuista,mutta tässä oli jotain ihanaa.


Joku on ihan ite neulonut pupunpötikän,on vähän Cath Kidstonin neulottujen lelujen oloinen. Ja joku muu on ommellut Tildan isopyllyisen hevosen.




Harvemmin törmää kivoihin lasten retrokuoseihin mutta tää on ainakin sinnepäin.Kuva vaan on liian 'aurinkoinen' enkä ehdi uutta nappaamaan..


Nuhruinen nallukka on menossa pesukoneeseen ja nappien vaihtoon.Sain kälyltä jouluna ihania katajaisia nappeja,nalleen päätyy muutama niistä.Sienijakkara on joululahja mammalta.


Hattvatti on samaisen kälyn kaverin tekemä ja kotiutui ristiäislahjaksi.Odottaa vielä käyttöönottoa,napit kun päätyisivät vielä suuhun.



Retronallen on pojan serkku äiteineen tehnyt viime jouluksi,hyvin mieluinen retuutettava on.



Ja esitellään nyt ite pehmolelujen omistajakin,eli Unto 1v 3kk.



Käytiin tänään ekaa kertaa avoimessa päiväkodissa ja taitaa jäädä viimeiseksikin.Uaah,not my cup of tea!Unto kyllä viihtyi,touhotti menemään ihmeissään kun oli uusia leluja ja hurja vilske mutten itse kestä vastaavaa viikottain.Ei osunut oikein samanhenkistä seuraa.Itse kun en jaksaisi puhua vaippamerkeistä tai tarjousnakeista sen kerran kun kotoa pääsen muita samassa elämänvaiheessa olevia aikuisia tapaamaan.Onneksi pojalla päikkäriaika lähestyi niin oli hyvä syy liueta paikalta..Mutta tulipahan testattua.