Sankaritar

Lillukka täytti tänään vuoden.Vauva on kasvanut pieneksi tytöksi,tytöntylleröksi,taaperoksi. joka kantaa pikku matkalaukkua virnistellen ja kävelee tanakat kintut tönkköinä.Hymyileväinen,hyväntuulinen,vaativainen ja vahvatahtoinen kulta.Kävelee,ärisee,kujertaa,narskuttaa hampaitaan,puree ja työntää kaiken pikkusilpun suuhunsa,hakee lelulaatikosta paloautoja joilla jyrää pitkin lattioita.Nukkuu yöt edelleen vieressä eikä ole luopumassa imetyksestä ihan helposti.Lehmänmaitokin maistuu jo,hedelmät menee pikkupaloina ja synttärikakkua olisi hamunnut enemmänkin mutta ruoassa kaikki kököt inhottaa.Veikka on parhautta ja tunne on molemminpuolinen.Joskin ärsyyntyvät toisiinsa kymmeniä kertoja tunnissa mutta aina Liisa huutaa aamulla ensimmäiseksi 'Eito':n myllimään sänkyyn.

 

Lahjaksi tein unipehmon automatkoilla tällä viikolla.En suunnitellut etukäteen,muotoutui matkan varrella ja näyttää etäisesti tutulta.Ei ollut tarkoituksellista plagiointia enkä keksi missä olisin vastaavan nähnyt mutta joistain lukemistani blogeista on varmaan jäänyt alitajuntaan haikuja.

Lähes kaikki kummit,mummit,tädit,sedät ja enot pääsivät tulemaan.Puolivuotias serkkutyttökin pääsi paikalle ja Liisa riehaantui täysin,yritti myllyttää mattomatoa ihan tosissaan,kerrankin kun vastus oli itseään pienempi.Intensiivinen juhlinta tainnutti sankarittaren ennen iltapuuroa,puolisen tuntia normaalia aikaisemmin.Siellä se pötköttää paksut,paljaat kintut ristissä,laamapaita päällä,takkutukka pörrössä.Nyt otan lasillisen kuohuvaa ja maistan kakkua,hyvää syntymäpäivää oma rakas taikinatyttö,Lillikkäpullukka pehmoinen!