tiistai 22. maaliskuuta 2011

Perskutarallaa..


Pinnaa on venytetty keskivertoa enemmän lähiaikoina.Liisa konttaa,seisoo tukea vasten,kiipeää jatkuvasti lahkeeseen,tekee hampaita,kaatuilee,könttyää Unton leikit kumoon,silppuaa lehdet suuhunsa,metsästää pölypalloja hikisiin pikku kätösiin ja koettaa syödä niitä ja Untolla uhma on taas uudessa nousussa.Juurikin siksi että Liisan näkyvyys ja ulottuvuus on kasvanut,otaksun.Tuntuu että joinain päivinä huuto ei edes taukoa,joku meistä on kituset levällään koko ajan.Jollei Liisalla kolise pää kaatuillessaan niin haluaa syliin tai Unto kiljuu että 'Lillu lähettyy,äitii-ii-ii tuu jo ottaa Lillu poit,te pilaa miun leikit,Lillu ei taa tulla tänne,mie en yhtään tykkää tuotta nätittä tytöttä,mie en tykkää tuotta nätittä Liitatta!!' ja sitten kärttyän,karjun ja komennan.Ja silti meillä on ihan mukavaa.Ruoka tulee tehtyä ja ylimääräistä herkkuakin,joka päivä saadaan myös ruodittua itsemme 'päiväkuntoon' eli en edelleenkään lähde ruokakauppaan pyjama takin alla ilman meikkiä,joskin joudun myöntämään että talven aikana turvauduin aika monta kertaa pipoon,piilotin märät hiukset sinne alle ja olin loppupäivän kotona tukka kananpersiinä.Kevään tulossa ei muuta harmillista olekaan kuin se ettei voi enää piiloutua pipon alle ja joutuu miettimään että päällä on paita jossa ei ole porkkanapuklutahraa etumuksessa,se kun pian pilkottaa takin alta.Mutta onpahan pakkokin kiinnittää olemukseensa hiukan enemmän huomiota.Kirppiskierrokselta viikonloppuna löytyi useampikin vanha mekko,sanoisin että 60-luvun tuotantoa ja jo tietoisuus siitä että kaapissa (eli pyykkikorissa muutaman muun koneellisen kanssa pesua odottamassa) on jotain uutta ja mieluista sai miettimään josko varpaankynnet kaipaisi kirkkaanpunaista lakkaa kevään kunniaksi.

7 kommenttia:

  1. Mulla tuli niin hilpeä olo sinun postauksestasi;) Kerrassaan niin tuttua tekstiä. Täällä Inkivääri kävelee tosin jo, mutta muuten niin tuttua...pipo päähän, heh! Lukemattomat kerrat on niin tullut tehtyä. Kiitos,tämä virkisti päivääni!

    VastaaPoista
  2. Meidän yliopistossa yksi lehtori kutsui tuota "pölynimuri-vaiheeksi" :)

    Se on paha vaihe kun se vauva joka ennen vain nukkui tai köllötteli meneekin nyt vailla järkeä salamana paikasta toiseen. Onneksi kohta pääsee ulos mönkimään kun lumet sulaa. Siellä on paljon enemmän suuhun pantavaa ;)

    Meidän Paavo käveli ja kiipeili jo 9kk iässä. Luuli myös osaavansa kävellä rappusia pitkin. Sen takia sinä kesänä me pyöräiltiin ja kuljettiin rattailla paljon. Silloin oli edes hetken kiinni jossain vöissä, eikä ollut tulossa päälleen alas mistään.

    Tsemppiä! Ja Unto on tervetullut meille leikkimään isompien leikkejä milloin vaan :)

    VastaaPoista
  3. Aivan loistavaa. Enpähän ole aikoihin noin hihitellyt: realismia ja arkea, mutta hauskassa paketissa...

    Sisällä se karu totuus, että väsyttää, mutta on myös se ilo ja onni!

    /m

    VastaaPoista
  4. Niinpä niin, samat meiningit meillä! Kirjoituksesi sai hymyn huulilleni.=) Ottokin marmattaa, että Matias sotkee ja rikkoo leikit, liian innokas ja utelias. Mutta kuka voisi vastustaa isoveljen hienoja rakennelmia!
    Ja toi pipojuttu, ah, ihan kuin oisin itsestäni lukenu. Ja niinpä, kohta sen alle ei voi piiloutua!
    Mukavia kevätpäiviä teille.=)

    marja

    VastaaPoista
  5. Pölynimurivaihe on kuvaava.Ihania ne on,rasittavia myös.Muu perhe päiväunilla,itse en ehdi mutta tähän ehdin hetkeksi,luomuaprikoosia ja pecanpähkinää suussa,taivaallisen hyvää.Ja tää hiljaisuus <3

    VastaaPoista
  6. Mä olen kulkenut koko talven pipo syvällä päässä.Pitäis mennä kampaajalle ja jalkahoitajalle ja saada läskit veke.
    Siinä hommaa kerrakseen.Voimia sinne.Voin kuvitella kuinka meidän poikia harmittaa kun toi Lyllykkä tosta kasvaa ja menee sotkee leikkejä.Vitsit miten hyvä ilme Liisalla tossa vikassa kuvassa.Nauratti:)

    VastaaPoista
  7. Sannu; teil on Lyllykkä,meil on Lillukka :) Ja kuule ihan sama projekti esissä miullakin..Vielä kun joku maksais ne kampaajat ja jalkahoidot!

    VastaaPoista