sunnuntai 30. elokuuta 2009

Sateinen sunnuntai




Pitkä ulkoilu sadesäässä,Unto riekkui lits-läts-lätäköissä ja itse sain kuraisen lapion naamaani kun tungin liian lähelle poseeraamaan.Matkalla huoltsikalle maidon ja korvapuustien ostoon nähtiin etanoita,matoja ja päätön sammakko;silkkaa kauhua miulle siis.Vaikka miten väistelin niin poksauttelin pari etanaa rattailla,onneks en astunu päälle,olis päässy kirkuna ja primitiivinen puistatusreaktio.Madot on ehkä etovampia mutta ne etanat (kotilot?) rusahtaa ku raaka kananmuna kun rattaiden rengas osuu niihin.Yyh..En siis todellakaan käy mato-ongella (tai millään muullakaan; en suurin surminkaan koskis niljaseen henkitoreissaan sätkivään kalaan..enkä kyllä kokkaiskaan siitä,kala fileinä kiitos..) enkä tiedä miten reagoin kun Unto alkaa kantaa kastematoja ja toukkia näytille.Pakko olis pysyy kirkumatta ettei tuu traumoja lapsellekin.Oma äitini ei kyllä oo ikinä kirkunu ötököiden takia joten minuu ei ole tarvinnu edes traumatisoida,ihan on sisäsyntyistä.Pikkusiskon (moi Iitatäti) kanssa saadaan itsemme lietsottua ihan hysteerisiksi perhosen tai hämähäkin takia.Lukkiuduttiin taannoin vaatehuoneeseen karkuun siksi aikaa kun äiti ja siippa pyydystivät kerrassaan kammottavan harmaan yöperhosen.Ihan oikeesti itku silmässä puistateltiin siellä..Ärsyyntyivät koska reaktio oli kuulemma ihan ylimitoitettu hyönteisen vaarallisuuteen nähden mutta se kauhu oli aitoa; mitä jos se kalmanharmaa lentävä karvamato olis lentäny hiuksiin ja räpistelly siellä.Huudosta ei olis tullu loppua.En pysty katsomaan mitään pelkokertoimia ym. missä suljetaan kilpailija laatikkoon ja kaadetaan hämähäkkejä,käärmeitä ja koppakuoriaisia päälle.En vaan sovi yhteen pieneliöiden kanssa.Toivottavasti Untokaan ei koe suurempaa poltetta tilsiä ötököitä taskuissaan ja kasvattaa koppakuoriaisia lasipurkissa.


Meil on rattaat kaiken ajelehtivan roinan,kadonneiden lelujen ja tyhjien rusina-askien tyyssija,sieltä muun silpun seasta poikanen kaivoi lätäkköleikkeihin ihan varmuuden vuoksi kellukkeen mukaan.Ja tunki iltaulkoilulle mennessä hississä jotain suuhunsa haettuaan lapion rattaista.Se jokin paljastui homeiseksi Ruisaakkos-keksiksi.Vastasi suu täynnä kiltisti 'kekki' kun huomasin et jotain mupeltaa.Eikä antanu kaivaa pois,loputkin olis syöny.





Siinä sitä tungetaan toisen henkilökohtaiseen tilaan.

Ja lapiosta naamaan.Näin saat kaksoisleuan houkuteltua esiin.Äiti näyttää possulta.


Tähän tilsaantuneiden etanoiden jälkeen vielä aihepiiriin sopivasti hyvä ja helppo ruokaohje,löytyy täältä;

http://www.valio.fi/portal/page/portal/Valio/Keittokirja/Hakutulos/Ruokaohje?p_tunnus=6800

Eli lasagne uudella tavalla.Jauhelihaa oon laittanu enemmän,persiljat jättäny pois,tomaattisoossiin mitä millonkin (viimeeks tomaattimurskaa salsakastikkeella) ja juustona mitä sattuu olemaan,nyt mozzarellaa.Ollaan jokunen kerta jo tehty näin ja tuskin sitä oikeeta lasagnea tullaan hetkeen tekemäänkään,tässä on kaikki niin kohdallaan.Maistuu lasagnelta,näyttääkin siltä eikä koostumuskaan tunnu yhtään tortillaiselta.Ja puolessa tunnissa on jo pöydässä.Nam!

2 kommenttia:

  1. Voi miten hauska postaus! :D Mä pelkään kans perhosia jos ne änkee sisälle, samoin amppareita ulkona ja sisällä..kimalaisia en pelkää, mutta jos ne sisälle tulee niin en uskalla ulos vielä itte vaikka ne onki kilttejä. Hämähäkit kannan ulos ihan itte - hyvä minä, olen karaistunut ötökkäfanin puolisona. Madot on iljettäviä, en oo koskaa iljenny laittaa ite koukkuun..hyyyh, enkä ite ottaa kalaa pois koukusta jos semmosen satun saaamaan, kiljahdellen huidon onkea sinne tänne ja mies iha herppaa ku ei saa otetta. :D

    VastaaPoista
  2. :) Ja siis perhoset vielä muka kauniita!Ehkä kauempaa mut ne on jotenki holtittomia ja se kroppa on sellanen liian painava pötkylä niihin hepposiin siipiin nähden..

    VastaaPoista