torstai 19. helmikuuta 2009

Etiäisiä,villaa ja utopiaa

Joskus vaan tietää asioita etukäteen,tuntee jossain sisuksissaan pieniä etiäisiä,tulee sellaisia aavistusta vahvempia tuntemuksia ihan arkisistakin asioista.Huomaat esimerkiksi ajattelevasi ihmistä jota et ole tavannut pitkään aikaan ja tulee sellainen tunne että on merkityksellistä että henkilö ilmestyi ajatuksiisi juuri silloin.Kun sitten ruokakaupassa törmäät tähän toisella paikkakunnalla asuvaan tuttuun tulee vähän omituinen olo.Sattumaako vain?Jos olisi kyse naapurista joka käy samassa kaupassa niin kallistuisin sattuman puolelle.Kirppisreissulle lähtiessäni siis tiesin tulevani saaliin kanssa kotiin joten tyhjensin rattaista kaiken ajelehtivan ylimääräisyyden jotta saan lastattua ja kuskattua löytöni.Kirjaimellisesti viimeiset pennoset sijoitin näihin;

Maailman ihanimmat villasukat itselleni.Tuikitavalliset,pitkähkövartiset,just oikea harmaan sävy ja huolellisesti neulotut.Miten voi arkinen asia tehdä onnelliseksi.


Pojalle pitkävartiset.

Pääsiäisliina.En ollut varma tykkäänkö,on aika kamala vihreä eikä väri muutenkaan lähellä sydäntä mutta vaati päästä mukaan 50 sentillä.Mitä enemmän katselen,sitä enemmän kiinnyn.


Rumankauniit?Ja pirun paksut tumpulat.


Neuletakki oli kamala viritys,muovitimantteja ja maailman rumimmat hilemuovinapit mutta lähti mukaan koska oli kehityskelpoinen.Tykkään kauluksesta,malli muutenkin hyvä ja hintaa 1,50e.Uudet vanhat napit jo ommeltuina siis..


Tämä nyt on utopia-osastoa mutten voinut olla ostamatta.Joku tehnyt itse tosi huolellisesti.



Ostopäätös syntyi viimeistään silloin kun huomasin tuon 'Martta' yksityiskohdan mekon selkämyksestä..Liikuttava mekko tytölle jota meillä ei tosiaan vielä ole eikä luonnollisesti mitään takeita että tulee olemaankaan.Mutta sellainen nyt tarvittais.Puettavaksi.Odotusaikana ostelin kirppiksiltä sekä tytölle että pojalle kun en tiennyt kumpi tulossa ja vasta pojan synnyttyä ostelin enemmän uutta.Varastossa siis laatikollinen tyttövauvan pestyjä ja silitettyjä vaatteita odottamassa.Ja listat tehty tietty,kirjasin kaikki vaatteet koon ja sukupuolisidonnaisuuden mukaan muistikirjaani jottei mikään unohdu kun ottaa uuden koon käyttöön.Neuroottista mutta niin rauhoittavaa rakennella omaa varastokantoaan kuten Tiheikön väki talven varalle.

2 kommenttia:

  1. TAAS ihanasti kirjotettu juttu! hei nainen, siulla on lahjoja! :) oispas ihanaa lukea sellasta suloista kirjaa jutuistasi. parasta on, että kuorrutat kodikkuuden ja suloisuuden ironialla ja hassuuksilla. (maailman paras etelä-karjalan hjuumor!)

    t.eeva

    VastaaPoista
  2. Sie oot ehkä vähän puolueellinen mut kiva kun tykkäät ;)

    VastaaPoista