Jokailtaiseen toistensa yllyttämiseen,sängyissä riekkumiseen ja komenteluun kyllästyneenä tempaisin eräänä kauniina päivänä (jolloin kumpikaan lapsista ei nukkunut päiväunia just sen riehumisen seurauksena) lastenhuoneen uuteen järjestykseen.Ihan huonekalut vaan,asukkaat on ihan yhtä kurittomia kuin ennenkin mutteivat enää näe toisiaan sängyistään,hah.Nukkumaan käyminen on rauhoittunut kummasti alkuhämmästyksen jälkeen,ei ne enää edes muista että voisivat riehua kun on pätkä seinää sänkyjen välissä.Eivätkä ole vielä tajunneet että sängyistä voisi toisilleen huudella yllykkeitä kuten 'piä kiinni mannaliini,äitin omat tittiliivit'.Kaikki lällättely ja puuropäät,sukkahousupäät,kakkapäät kiehtoo nyt kovin.Huoh.
No,se huone,Liisan kotileikit on nyt omassa nurkkauksessaan ja Untolla on oma luolansa jonka on sisustanut melko miehisellä maulla.Jos kellä on vinkkiä tehokkaasta paristokäyttöisestä led-valaisimesta niin kiitollisuudella otetaan vastaan,Unton 'huoneessa' kun ei ole pistorasioita lampuille.
Lähtökohtana oli ylevästi kostaa pieleenmenneet päiväunet erottamalla lapset omiin koloihinsa nukkumaan mutta osoittautui että tässä järjestelyssä kaikki voittivat.Unto on polleeta poikaa kun sai oman huoneen ja Liisalla on kokkailut alkaneet kiinnostaa enemmän kun on oma 'koti'.Eikä minuakaan haittaa yhtään että illat on vähän seesteisempiä.
'Tiellä on miun pikkunen koti.Totta on toi tohva,totta on toi... uuni..pöytä ja jakkala.Oonko mieki tiellä,mittä mie olen?' tiedusteli Liisa kameraa kurkkien kun napsin kuvia.
Hippokisamitalit,merirosvolakanat,Spiderman-reppu (Kånken on syrjäytetty..),limsatölkit,pilailupuodin karmeat tekohampaat ja hienoimmat (jääkiekkoaiheiset) karkkipaperit.Siinäpä ne pian 5-vuotiaan sisustuksen kulmakivet :)
Oi,teidän koti on kyllä täynnä vaikka mitä ihania aarteita!!
VastaaPoistaJa varmasti kyllä lapset tykkäsivät kun saivat "oman" huoneen! Kiva jos rauhoitti heitä:)
Minullakin kova järjestely-vimma,Pepin huoneen järjestin joku kuukausi takaperin mutta senkin vain niin etä sänky tuli "keskelle" huonetta,muuta siellä ei mahtunut sitten tekemäänkään. Vaan nyt haluaisin olkkarrin ihan uuden järjestyksen..kyllästyttää..
Ja pakko vielä kommentoida,että nauroin kovasti sille yhdelle postauksellesi missä oli niitä Liisan iltahöpinöitä! Mahtava pimu:)
Hienoa :) aikaisemmin lukiessani postaustasi yks 3vee istahti syliin ja huokaili Lisbetin huoneelle ;) Ja Unton kamat on 'vaaauuuuuu'=isojen poikien tavaroita.
VastaaPoistaKiitos Niina,meil on koti täynnä kirppis'löytöjä',toisen aarre on toisen.. :) Miekin haluaisin järjestellä,meidät omaan taloon ihan vaikka heti.Tämä vuokra-asunto on kiva (vaikka monta juttua muuttaisinkin jos oma olisi) mutta oma olis oma..Joskus sit,haaveita pitää olla,kotiäidilläkin.Liisaa pelotti tänä iltana 'Karhunpoika sairastaa' kun se tuli levyltä,mieskuoron laulamana.Oon sitäKIN laulanu joka ilta mut nyt ei lähde yskän takia ääntä joten laitoin soimaan ja neito alkoi saman tien kirkua täysin palkein.Hassua mikä kaikki pientä ihmistä pelottaa.Huusi sängyssä vielä äitiä ääni käheänä ja kun kolmatta kertaa kävin kysymässä et mitä nyt TAAS niin sanoi et 'miul on nii ikävä äitiä,halitaan äiti,jooko'.No joo,tän kerran :)
VastaaPoistaNe on RuusuLiisa miustakin todella vau.Etenkin kun ne karkkipaprut pyörii rutussa sängyn alla ja valomiekka alkaa metelöidä keskellä yötä :) Mut aika hellyyttävää,eihän tuota raaski estelläkään vaikkei meil ihan mene sisustusmaku yhteen.
Oi molemmat on niin jotenkin ihania pieniä ihmisiä. Tulee aina niin oivallisia kommentteja, että välillä saa masu kippurassa nauraa tiällä. Meillä pojilla on kanssa yhteinen huone, sängyt semmosissa pienissä syvennyksissä ja kirjahylly välissä ni eivät nää iltaisin toisiaan. Reino vielä pinnasängyssä - ihmeellistä. Ajattelin, että semmonen kiipeilijäukkeli ei pysy siellä kovin pitkään, mutta tyytyväisenä köllöttää omassa pesässään. Ihanaa syksyä koko poppoolle ja yhelle ihanalle mummille paljon terkkuja!!
VastaaPoistaKatja; aika usein naurattaa mut välillä kyl itkettääkin tai vähintään nousee tatti otsaan turhautumisesta :) Ihana pikku Reino,voin kuvitella hänet pesässään.Kerron terkkuja,teillekin ihanan kuulasta syksyä!Tänne on ennusteltu jo luntakin mutta vettä näyttäis satavan vaakasuorassa lähipäivätkin.
VastaaPoistaJuu, tiedän tunteen, välillä päivittäistä, huh. Välillä tulee karjuttua kuin palosireeni, niinku se muka auttas. Mutta onneks on sitten niitä kippurassa nauramisen hetkiä.
VastaaPoistaOon huomannu et tilanne kulminoituu molemminpuoliseksi putkihuudoksi yleisimmin silloin kun en oo ollu hetkeäkään yksin pariin vuorokauteen.Vessassa käyntiäkään ei oikein voi laskea kun aina joku roikkuu kahvassa naukumassa :) Pieni spurtti ulkomaailmaan useimmiten auttaa huomaamaan et onhan ne ihan suloisia edelleen.Paras olis pitää säännöllisesti ne omat hetket,vaikka sitten kauppareissu tai lenkki yksin mut miten sitä onkin niin korvaamaton täs ruoanlaitossa,siivouksessa,komentelussa ym että lähteminen aina jää :)
VastaaPoistaSuloisen pesämäistä!
VastaaPoistaTyttö on saamssa tuon saman hellan joululahjaksi, joskos sitten loppuisi oikean hellan ja uunin kanssa leikkiminen...olis vähän turvallisempaa eikä joka kerta ulos mennessä tarttis juosta vielätarkistaan, ettei levyt päällä!