Ihan hyvä päivä

'Äiti mie tein vommulan.Tuu miun vommulaan'.Hetken kesti ennen kuin ymmärsin formulaksi.

^{Ihan hyvän päivän iltapalaksi omenapiirakkaa.Omenoita kerättiin,ulkoiltiin kauppaan jauhoja ostamaan,leivottiin,ulkoiltiin,luettiin satuja.Ei oikeastaan tehty mitään mutta kuitenkin aika paljon,kellon viisareita ei tarvinnu tuijotella.Hillon keittely jää huomiseen enkä jaksa lankakeriin edes katsoa vaikken olis malttanu odottaa että saan lapset sänkyihinsä.Kameraan koetin tutustua lähemmin.Enpä juuri viisastunut,ilman niitä käyttöohjeita.Aikomuksia päivälle oli enemmän kuin energiaa ja tunteja.Leonard sen sanoi.}

'Forget your perfect offering.
There is a crack in everything.
That's how the light gets in.'

Leonard Cohen

Tunnustus,kahvilla

Jo oli puiseva otsikointi mutta aika puiseva on olokin,suorastaan kahvilla,kuutamolla.Olisin ihan valmis vaakatasoon jo mutta isompi laulelee vielä sängyssään,kolmatta tuntia ja pienempi äheltää tuossa vieressä täysin virkeänä.

Sain tunnustukset blogeista Uusi Kuu,Pieni lintu ja Onnellinen päivä!.Kiitos teille,mukavalta tuntuu!

Tunnustuksen mukana tuli ohjeet kertoa 7 asiaa ja antaa tunnustus eteenpäin 7 blogiin.

Blogeja,joista tunnustuksen sain,pitävät pienten lasten äidit jotka tekevät käsitöitä ja kuvaavat kaunista arjessaan.Ihan erilaiset kolme blogia mutta näin kuvailtuna yhteistäkin on.En osaisi seitsemää valita joten kehoitan tutustumaan noihin kolmeen,syystä on tunnustus heille kiertänyt.

Ne 7 asiaa,ajatuksenvirtatekniikalla,ei tärkeysjärjestyksessä.

-Haluaisin kahvila Majurskaan taas.Hyvän lehden kanssa.

-En malttaisi odottaa sukkahousukelejä.

-Sukkahousut on inhottavia,valuu,kiertyy,puristaa.Pidän vain siitä miltä ne (paksut,ei mitkään 40den) näyttää hameen kanssa.

-Toivon ettei meille tule mahapöpö kyläilemään.Eilen alkoi flunssa joka mystisesti tuntuu jo helpottavan mutta nyt on vähän hassu olo ja poikakin valittelee vielä kymmenen aikaan tuolla mahaansa.

-Lipsuin kasvatusperiaatteistani.Ensin kielsin ja sitten kuitenkin myönnyin.Ärsyttää vieläkin,pari päivää myöhemmin.

-Valvon liian myöhään.

-Haluaisin opetella valokuvaamaan.Edes käyttämään kamerastani muitakin kuin automaattiasetuksia.Ohjeet hävinneet.Koskemattomina.

Kuvia parin päivän takaiselta kahvilareissulta ihanaan,tunnelmalliseen kahvila Majurskaan Linnoituksessa,Lappeenrannassa.Kälyn ja lasten kanssa,kiitos seurasta!Ehkä ensi kerralla vain pienempi mukana,ei karkaile eikä kiipeile,ei myöskään rouhi kaikkea irtonaista,kuten lasisia tuikkulyhtyjä,sokeripaloja ja pitsiverhoja mukaansa.Vielä kertaakaan en ole käynyt tuolla yksin,tai seurassa mutta ilman poikasta.Saahan sitä unelmoida.Rauhallisesta hetkestä hyvän lehden ja ison kaakaomukin kanssa upottavassa viininpunaisessa nojatuolissa,hämyisessä nurkassa.

Nää omat

Tuo pienin ihana.Viettää hereilläoloaikansa pääpiirteissään sylissä.Täysin tyytyväisenä.Laitapa pötköttelemään tai sitteriin niin huutaa niin kauan että pääsee takaisin syliin.Nikotteluun asti,saa itsensä lietsottua ihan hysteeriseksi ja huutaa kädet ja jalat rytmikkäästi viuhtoen,kuin lentoon lähdössä.Iltaisin parin tunnin ruokailusessio,välissä vähän hymyjä ja jo kolmas ilta kun nukahtaa itsekseen sänkyynsä ilman inahdustakaan.Makoilee ensin puolisen tuntia ja ihmettelee,katselee,potkiskelee.Viime yönä heräsi vasta viideltä syömään ja sain ottaa viereeni.En osaa nukkua kun pieni ei tuhise,inise ja vie tilaa vieressä.Enkä osaa nukkua kun tuhisee,inisee vieressä ja vie tilani.Eli nukun siis kehnonlaisesti.Mieli laukkaa omiaan kun vauva ei ole vieressä,pelkotilaa toisensa jälkeen vaikka selkänsä takana on tyyny ettei kierähdä väärään asentoon,hihat on kääritty etteivät mene naamalle,lakana kireällä ettei joku ruttu peitä naamaa.Ja pinnasänky on siis samassa huoneessa mutta pienen seinämän takana.Kuulen kyllä kun herää mutten unen läpi varmaankaan joka inahdusta.Ehkä olisi helpompi nukkua katkonaisesti vauvan vieressä kuin maata puoli yötä miettimässä onko kaikki kunnossa vaikka siten saakin jonkun tunnin yhtenäistä unta.






Se isompi ihana.Ollut niin suloinen lähiaikoina,uhma laantunut.'Äiti mie lakattan tiuta.Mie lakattan Liitaakin ja itiä.Itikin lakattaa tiuta.Liita lakattaa tiuta miun kantta'.Rakastamiset tapetilla,joka ilta käydään läpi kuka rakastaa ketäkin.Sängystä huutelee vielä perään rakkaudentunnustuksia ja haluaa iltaisin laulaa 'olisitko elämäni viimeinen elämäni rakkaus' molemmat kädet poskillani (Teleks 'Elämäni viimeinen elämäni rakkaus'.Kuullut sen Satuhäät tms. ohjelman tunnusmusiikkina).



Se isoin ihana.Saa ihan liian vähän huomiota ja kiitosta.

Olo omenainen

Ulkoiltiin omalta pihalta omenat.Unto keräsi pudonneet omenat puun alta retropyörän tarakalle ja kuljetti kompostiin.Keitteli kuravellejä ja maistelikin.



Iltapalaksi omenapiirakkaa,pakkasessa omenasosetta ja pullollinen omenamehua jäähtymässä.Anopin kanssa sovittiin omenatalkoista pihallaan niin saadaan tuorepuristettua mehua puolelle sukua.Paljon parempaa kuin tuo keitetty mehu mutta tuolla selvitään hetken aikaa.

Kahvia ja leivontaa

Käytiin iltapäivällä puistokahveilla kälyn ja miehensä kanssa.Syksyä oli jo ilmassa,aurinkokin paistoi eri sävyisenä kuin vielä viikko sitten.Ainakin halusimme uskoa niin.Kahvi maistuu hyvältä ulkona.Ja epäonnistuneet ristiäisiin tarkoitetut omena-kanelimuffinssitkin.Illalla innostuin tekemään kasvissosekeittoa,kanapastaa,uunijuureksia ja oreganosämpylöitä.Pariin viikkoon en ole jaksanut,viitsinyt tehdä kuin pakolliset keittiössä,pakastepinaattikeittoon turvauduttu parikin kertaa.Sykleissä menee tämä into,kerralla tekisi viikon tarpeisiin.Miksipä ei.




Oreganosämpylät on maailman parhaita.Sain ohjeen joskus mummoltani ja on helppo,joskaan ei kovin kevyt.Mieheni joka on opiskeluaikanaan saanut yliannostuksen tuoreista sämpylöistä (???) kun niitä oli ai-na (valittavalla äänensävyllä) tarjolla aamupalalla pitää näistä vaikkei muuten vaaleaa leipää syö.Eli;

Oreganosämpylät
3dl maitoa
100g voita sulana
n. 1 litra vehnäjauhoja
50g hiivaa
1rkl kuivattua oreganoa (toki muutkin yrtit käy)
1 tl suolaa
2rkl juustoraastetta
voiteluun voisulaa

Läpimään maitoon hiiva,juusto ja suola.Jauhoja vähitellen alustellen ja voisula alustamisen loppuvaiheessa.Ei pitäisi tarttua käsiin (rasvaa on niin paljon..) mutta saa jäädä pehmeäksi.Kohota,leivo sämpylöiksi,kohota uudellen,voitele voisulalla ja paista 200 asteessa.Voitele uudelleen voisulalla heti kun otat uunista.Voi imeytyy pintaan,tekee siitä rapean (suolaisen).Vielä toisenkin kerran voi voidella kun ensimmäinen satsi on ehtinyt imeytyä kuumaan sämpylään,mitä enemmän voita sitä rapeampi pinta..

Itse tykkään ettei ole ihan vehnähöttöä ja laitan osan grahamjauhoja tai jotain lesettä/siemeniä ym.Oreganon lisäksi olen tehnyt ainakin persiljaversiota ja yrttisekoitusta käyttäen.Sämpylöiden pinta pehmenee muovipussissa säilytettäessä mutta toimii niinkin,parhaimmillaan tietysti tuoreina.Paistoin 2x taikinasta vain puoli pellillistä iltapalaksi ja loput laitoin pakkaseen raakoina.Tarjottimelle tms. leivinpaperin päälle taikinapalloja (laiskana en edes pyörittele sämpylöiksi vaan lusikoin keoiksi) ja kohottamattomina pakkaseen.Kun ovat jäätyneet,keräilen pakastepusseihin ja paistelen kun tarvetta.Näitä 'raakapakasteita' paistaessa laitan jäiset taikinapallot pellille kylmään uuniin niin sulavat ja kohoavat sopivasti uunin lämmetessä.Ja tuntee itsensä varsin ehtoisaksi emännäksi kun on tuoretta sämpylää aamupalalla.Riisipiirakoiden kanssa toimin samoin,paistettuina pakastetut ei vaan ole yhtä hyviä kuin uunituoreet..Pullataikinaa en ole testannut mutta toiminee siinäkin.


Asiaankuuluvaa kuvaa lämpimäisistä pellavaliinalla ei ole.Menneet jo mahoihin.

Material girl

Liisaa lahjottiin ihanuuksilla.

Erityisen erilainen päivä

Aamupäivällä kävin kirppiskierroksella,löysin Unton keittiöön kaapin (jonka malttamattomana,mittailematta iskin näköjään vinoon paikalleen),itselleni syyshameen ja syysmekon muokattaviksi,join kahvit koneen ääressä konvehtien kera,Virallinen Vanamo sylissä hytkytettävänä,äsken makasin neljä tuntia sen samaisen Vanamon vieressä sängyssä nukkuen niistä kaksi,nukuttaen kaksi,nassutan juuri lusikkaleipää iso maitolasi vieressäni ja kohta kaivan ompelukoneen esiin ja alan muokkaamaan syysgarderobia itselleni.



Klo 19.50 tulee kakkoselta toinen ohjelmistani,Rosamunde Pilcherin 'Neljä vuodenaikaa',kolmas neljästä jaksosta.Toinen mitä seuraan on Subin 'Rakkauden aalloilla'.Parasta siinä on Clairen murre.Parasta tässä päivässä on kaikki.(Paitsi miehen iltavuoro mutta huomenna on vapaalla,ehditään näkemään).Unto lähti aamusta mummon,täti-E:n ja setä-T:n (tiedän ettei tädin mies ole setä mutta kun käytännön kielenkäytössä on) kanssa kotieläinpuistoon eväsretkelle,kalalammikolle ja sitten mummolaan yökylään.Ilma on täydellisen ihana,kuulas,raikas ja aurinkoinen,ihan pakahdutti kun aamulla mietin että toinen pieni pääsee kanoja ja possuja ihmettelemään ja sitten vielä ylenpalttisesti huomioitavaksi ja ihan piippuun myllytettäväksi mummolaan.Ikävä on silti jo.

Liisan nimi

Liisa Vanamo
kiittää kaikkia läheisiään ihanasta ristiäispäivästä.

Tunnelma oli tiivis ja lämmin,monessa mielessä.Iloisia ihmisiä,mummojen tekemiä herkkuja ja sylistä syliin kiertävä nyytti mekossaan.Päivä oli ihana ja rankka,Liisa on nukkunut melkein koko päivän tänään ja Untokin ollut astetta keskivertoaan vaisumpi.

Liisa

..saa nimensä virallisesti huomenna,ristiäiset vieneet tämän viikon vaikken kai ole tehnyt niitä varten edes ihmeempää.Juustokakut,riisipiirakat,sitruunatorttu ja voileipäkakku on ulkoistettu anopille ja äidilleni,mummo toi lusikkaleivät.Aluksi tuntui suorastaan huijaukselta että toiset tekevät tarjoilut mutta täytyy myöntää että mummot on viisaita.Ilmoittivat ettei tarvitse kuvitellakaan että väsäisin kaiken yksin perjantaina.Viisaita ovat.Leipominen ihan muuten vaan on ihanaa,rentouttavaa ja suorastaan terapeuttista,syöminenkin mieluista mutta virallisiin kekkereihin tehdessäni lähden aina testaamaan uusia ja liian hienoja ohjeita ja tyrin.Lopulta en enää muista yhtään tuttua reseptiä jonka hallitsisin varmasti.Istuisin varmaan keittiön lattialla itkemässä nyt jollen olisi uskonut mummoväkeä.Vähän silitystä ja kamerat lataukseen ja huominen saa tulla.Ikkunat pesin sisältä ja koitan vakuuttaa itselleni ettei kukaan huomaa sateenpieksemiä uloimpia laseja.