Tuo pienin ihana.Viettää hereilläoloaikansa pääpiirteissään sylissä.Täysin tyytyväisenä.Laitapa pötköttelemään tai sitteriin niin huutaa niin kauan että pääsee takaisin syliin.Nikotteluun asti,saa itsensä lietsottua ihan hysteeriseksi ja huutaa kädet ja jalat rytmikkäästi viuhtoen,kuin lentoon lähdössä.Iltaisin parin tunnin ruokailusessio,välissä vähän hymyjä ja jo kolmas ilta kun nukahtaa itsekseen sänkyynsä ilman inahdustakaan.Makoilee ensin puolisen tuntia ja ihmettelee,katselee,potkiskelee.Viime yönä heräsi vasta viideltä syömään ja sain ottaa viereeni.En osaa nukkua kun pieni ei tuhise,inise ja vie tilaa vieressä.Enkä osaa nukkua kun tuhisee,inisee vieressä ja vie tilani.Eli nukun siis kehnonlaisesti.Mieli laukkaa omiaan kun vauva ei ole vieressä,pelkotilaa toisensa jälkeen vaikka selkänsä takana on tyyny ettei kierähdä väärään asentoon,hihat on kääritty etteivät mene naamalle,lakana kireällä ettei joku ruttu peitä naamaa.Ja pinnasänky on siis samassa huoneessa mutta pienen seinämän takana.Kuulen kyllä kun herää mutten unen läpi varmaankaan joka inahdusta.Ehkä olisi helpompi nukkua katkonaisesti vauvan vieressä kuin maata puoli yötä miettimässä onko kaikki kunnossa vaikka siten saakin jonkun tunnin yhtenäistä unta.
Se isompi ihana.Ollut niin suloinen lähiaikoina,uhma laantunut.'Äiti mie lakattan tiuta.Mie lakattan Liitaakin ja itiä.Itikin lakattaa tiuta.Liita lakattaa tiuta miun kantta'.Rakastamiset tapetilla,joka ilta käydään läpi kuka rakastaa ketäkin.Sängystä huutelee vielä perään rakkaudentunnustuksia ja haluaa iltaisin laulaa 'olisitko elämäni viimeinen elämäni rakkaus' molemmat kädet poskillani (Teleks 'Elämäni viimeinen elämäni rakkaus'.Kuullut sen Satuhäät tms. ohjelman tunnusmusiikkina).
Se isoin ihana.Saa ihan liian vähän huomiota ja kiitosta.
Huomenta! Ensi viikonloppuna on pakko nähdä!
VastaaPoistaUntosta ja Liisasta on tullut selvästi SISARUKSIA. Sen huomaa kuvista sekä tekstistä.
Kaunista päivää teille Lappeenrantaan.
Mamma
Niin tuttua tekstiä...Meillä kans kuuntelen pikkuisen tuhinaa sen sänky ihan mus sängyssä kiinni.Ennen nukkumaanmenoa käyn säännöllisesti tarkistamassa hengittäähän se.Pelko on kamala.Ollut joskus niin kova että se ajoi minut lääkäriin.Paniikkihäiriö.Nyt vaikka lapsia on jo kuusi,pelko kalvaa silti.äidinvaistoksi kutsuvat:)
VastaaPoistaVoi, miten aloinkaan taas unelmoimaan vauva-arjesta. Kaikesta siitä väsymyksestä ja huonosti nukutuista öistä.
VastaaPoistaNiin ihania ovat nuo sinun pikkuisesi!
Ihania pieniä :) Kuvasit heitä rakkaudella, hymy tuli kasvoille.
VastaaPoistaMamma: meillähän ei oo mitään,sen ku ilmotat millon ja missä.Täällä jo odotetaan.
VastaaPoistaRimppalan mutsi: Unton ollessa ihan pieni alkoi varmaan paniikkihäiriön oirekuva täyttymään.Tai liekö jotain synnytyksen jälkeistä.Mutta meni ohi puhumalla,josko nytkin pystyisi järkeilemään pahimmat pelot pois.Lohdullista tietää että samat ne on olot vaikka on jo pitkän linjan 'ammattilainen' :)
Emilia: kunhan ehdin istua koneella kunnolla niin seuraavassa postauksessa linkitän siun blogiin jos sopii,niissä meikkijutuissa ja muutenkin.
Hanna: Kiitos,rakkaita ne on.
Blogissani on jotain sinulle :)
VastaaPoistaIhania kuvia teistä! :)
Eksyin tänne joku aika sitten, mutten ole tainnut vielä jättää kommenttia.. Kiva elämänmakuinen blogi! Minkä ikäinen teidän pienin on? Suloinen :) Meillä pienin 2kk ja univelkaa mulla aikalailla, pikkuinen nukkuu yöt meidän välissä, kun en raaski laittaa omaan sänkyyn ;) Klikkauduin lukijaksi..
VastaaPoistaPieni lintu:käyn illan pimeinä tunteina kurkkaamassa,nyt on seuraa sylissä..
VastaaPoistaTerhi:kiva kun löysit.Liisa on reilut 9 viikkoinen.Sellasta se on ihan pienten kanssa,isomman raaskin hyvinkin kantaa takaisin sänkyynsä jos yöllä harhailee ;)
Voi herttinen miten ihana tukka! Itku silmässä olin kun meidän vauvalta lähti neljän kk iässä vauvatukka matkoihinsa:( Uutta on onneksi jo tulossa niin ei ihan kaljuksi jäädä.
VastaaPoistaBlogistani löytyy sinulle tunnustus kiitokseksi ihanasta blogistasi!
VastaaPoistaMiekin jännään et onko tuo pehko pysyvä vai liekö vielä vaihtuu,on ainakin rajusti alkanu vaalenemaan.
VastaaPoistaAnna: Kiitos!!Palaan aiheeseen kun flunssalta jaksan.Siulla on ihania käsitöitä blogissasi muuten!
voi mussukoita! =) onnea Liisalle nimestä, huomasin kirkollisissa. Kaunis nimi.=) Millos tuutte avoimeen? Me käydään torstaisin.
VastaaPoistaMukavia syyspäiviä teille!!
Ihana, rakkaudentäyteinen postaus<3 Satuin katselemaan vasemmalla vanhojen asuinpaikkojesi kuvia - tuo lapsuudenkotisi herätti suurta ihastusta! Onko tuo koko talo ollut kotisi? Aivan hillittömän UPEA! Et taida olla ihan mistään köyhälistöstä ;)
VastaaPoistaMarja: kunhan tervehdytään,pe käytiin ja kai joku pöpö jo poimittiin.Varmaan torstaisinkin aletaan käydä.Ja ma ja pe,meil ei ihan hirveesti oo tekemistä :)
VastaaPoistaHeini: isä on poliisi ja äiti erityislastentarhanopettaja,lapsia neljä joten ei vallan kultalusikoilla syöty.Paitsi sillä kullanvärisellä joka tuli muropaketista ja josta oli kova kilpailu veljien kesken :) Siitä talosta oli yläkerran asunto meillä,alakerrassa asui omistajapariskunta,kivijalassa taiteilijarouva ja omistajien poika,näin ainakin muistelen.Piha,miljöö oli siinä kodissa ihan parhautta.Takapuolet vilkkuen painettiin pikkuveljen kanssa siellä pöpelikössä.Keskellä Helsinkiä :)