Linkoaa

Mehulinko linkoaa vuoden tauon jälkeen taas päivittäin.Kilo porkkanaa ja ainakin saman verran appelsiineja; kannullinen mehua.Tästä alkaa kevään odotus.

Mehun teossa jää kasvis/hedelmäsilppua jota viime vuonna tungin sämpylöihin ja leipiin,nyt tein porkkanakakkua ja jatkokäyttöideoita kaipailen,tuntuu kamalalta heittää raastetta (yllättävän mehukasta vaikka mehut on puristettu) roskiinkaan mutta on niin muhjua ettei sitä sellaisenaankaan oikein saa syötyä.Ehkä jotain kasvispihvejä?

Väipalalle kauraleipää ystävän ohjeella,kysyn jos saan sen laittaa esille,on hyvää,nopea,helppo.Vaikkakin miulla jää likilaskuiseksi,johtuu varmaan auringonkukansiemenistä joita sooloilin reilulla kädellä sekaan.Parsakaalit on Liisan iloksi,vetelee raakana,paistettuna,keitettynä.Untokin söi pienempänä mutta nyt on epäluulo iskenyt eikä kelpaa kuin paistettuna joskus,äitihän voi yrittää syöttää jotain ihan kamalaa,ötököitä,mörköjä,roskia,niljakasta tai rouskuvaa.

Kylmyys pitää pikkupyrähdyksiä lukuun ottamatta sisällä,flunssan jälkimaininkeja vielä.Unto säästi viikkorahojaan reilun kuukauden ja osti lähikaupan alehyllystä valopyssyn joka pitää tuskaisen kovaa ulinaa välkkymisen lisäksi.Aikansa riehuttuuan sohaisi pyssyllä taulua joka tippui Liisan otsaan.En ole yhtä dramaattista verenvuodatusta omilta lapsilta ennen nähnyt ja haavaa painaessani polvet tärisi kun ei heti nähnyt mistä vuoto tulee.Mies onneksi oli rauhallisempi ja rauhoitteli minutkin..Päivystyksessä käytiin haava liimaamassa,tikkejä ei onneksi tarvinnut.Oranssi viidakkolaastari otsassa tuo nyt painelee,ihan kuin ei mitään olis tapahtunutkaan.Taisi kolahtaa miun sieluun pahiten,otin tytön yöksi viereenikin kun pelkäsin aivotärähdystä ja huomaatatta jäänyttä verenvuotoa aivoissa ja vaikka mitä.