Tänään saatiin vieraita,opiskelukavereitani läheltä ja kaukaa.Aikuisia 7 ja lapsia 5,kaksi lisäksi tulollaan.Vasta muutama vuosi sitten unelmoitiin kihlasormuksista,rilluteltiin keskiviikkoisin ja käkätettiin krapulaisina torstaiaamun tunneilla edellisen illan ripsiväreissä,lintsattiin kansanterveystieteen tunneilta ja törsättiin viimeiset opintotuen rippeet täydellisiin farkkuihin tai saappaisiin joilla ei voinu kävellä mutta joita piti silti ostaa kaikissa tarjolla olevissa väreissä.Nyt puidaan sektioita,uhmaikää,koliikkia ja riittämättömyyttä äiteinä.Häät on yli puolella jo vietetty ja kesällä meillä on yhteensä seitsemän lasta.Lisääntykää ja täyttäkää maa.Kaksi meistä on vielä lapsettomia,kummitätejä tai tulevia sellaisia,pitävät meidät äitiytyneet hatarasti kärryillä siitä mitä maailmassa maitokuplan ulkopuolella tapahtuu.Elämä on nyt ristiäisiä ja ekoja synttäreitä,hyvää ja väsynyttä.
Niin se aika vierii ja elämä muuttaa muotoaan...
VastaaPoistaTännehän oli tupsahtanut kasa uusia kauniita kuvia. Hyvin kuvailit tuota muutosta lasten myötä. Niinhän se menee. Välillä tuntuu, että lapsettomat ystävät eivät oikein ymmärrä tätä lapsellisten elämää. Enhän itsekään tiennyt siitä vielä mitään ennen kuin sain omia lapsia :)
VastaaPoistamuumitalo bongattu!
VastaaPoistaIHANIA kuvia! tuo maalauskuva sai ihan hihkaisemaan ääneen - mikä keskittyneisyys! ja viimeisen kuvan ilme, niin hilluttava! :D
e
Eikä voikaan tietää ja ymmärtää ennen kuin se on omaa todellisuutta.Tuntuu joskus että lapsettomat kaverit häpeilee valittaa vaikkapa omaa väsymystään vaikka joka elämäntilanteessa on omat vaikeutensa.Itsestä taas tuntuu ettei osaa puhua enää mistään yleiskiinnostavasta vaan kaikki ainakin sivuaa lapsia eikä se loputtomiin jaksa lapsettomia kiinnostaa.Aikataulujakin on vaikea sovitella yhteen kun elämäntilanteet niin erilaisia,siksi onkin niin ihanaa joskus edes nähdä isolla porukalla.Taaksepäin ajatellen on ollu tosi helppoa huolehtia vain itsestään ja parisuhteesta ennen lapsia,vuoden päästä varmaan ihmettelen miksi oon surkutellu väsymystä ja oman ajan puutetta kun lapsia on ollu vaan yksi..Kuten Jarna sanoit niin elämä tosiaan muuttaa muotoaan.
VastaaPoistaE-täti saa tulla sit joku kerta avustajaks tohon maalaushommaan,T-sedän käsiparistakin vois olla apua,sinistä sormiväriä oli J-O-K-A paikassa vaikka meitä oli kaksi maalarimestarin apuna..Unto on lämmenny noille sottasille hommille,aamu-ulkoilulla makas kuralätäkössä onnellisesti hymyillen ja nappas penkasta kakkapökäleen kun pajunkissoja haettiin..Isi S sai onneksi hihasta kiinni ennen kuin ehti maistaa.
VastaaPoistajee, tottakai! päivät ne vaan vähenee. :)
VastaaPoistae