En malttais odottaa pääsiäistä,olisi jo ihanaa laittaa vähän keväänvihreää ja keltaista kotiin.Rairuohot laitoin jo itämään,tiput saa vielä odottaa.Löysin A.A. Milnen Nalle Puhin kirppikseltä ja olen lukenut itsekseni puoleen väliin.
Ote toisesta luvusta
jossa Puh käy kylässä
ja joutuu ahtaalle
Puh nautti aina mielellään jotain pientä aamulla kello yksitoista.Hän katsoi ilahtuneena miten Kani otti esiin lautasia ja mukeja.Kun Kani sanoi: 'Otatko hunajaa vai hilloa leivän kanssa?' Puh oli niin innoissaan että vastasi: 'Molempia', ja lisäsi sitten ettei olisi kuulostanut ahneelta: 'Mutta älä leivän takia vaivaudu.' Sitten hän ei pitkään aikaan sanonut mitään...kunnes hän lopulta nousi ylös hyräillen paksulla äänellä,puristi Kanin käpälää sydämmellisesti ja sanoi, että hänen pitikin jo jatkaa matkaa.
'Pitääkö?' sanoi Kani kohteliaasti.
'Tuota' sanoi Puh, 'voisin jäädä hetkeksi jos ... jos sinulla - ' ja hän katsoi innokkaasti komeron suuntaan.
'Itse asiassa minäkin olin juuri menossa ulos' sanoi Kani.
'Jos niin on,minä jatkan matkaani.Näkemiin.'
'Näkemiin vain,jollet todellakaan ota enää lisää'
'Onko vielä lisää?' kysyi Puh nopeasti.
Kani nosteli astioiden kansia ja sanoi: 'Ei ole.'
'Sitä minäkin', sanoi Puh nyökytellen. 'Näkemiin sitten,minun täytyy jatkaa matkaa'.
Ihastuttavan Ahne ja Pöhkö Karhu.Toteaa Rimpsukaisa kaapiessaan maitosuklaavanukkaan rippeitä suuhunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti