Aurinkoa!

Eilen pääsin tuulettumaan,koko ilta täysikäisessä seurassa,hyviä ystäviä kauempaakin,uusia tuttavuuksia ja päällepantavan suunnittelua viikkotolkulla.Taidan nyt olla niitä äiti-ihmisiä joita jokunen vuosi sitten yöelämässä seurasin lievästi huvittuneena ja hiukan säälien.Kerran kesässä päästään ulos ja sillon otetaan kaikki ilo irti,tuuletetaan kaikki tukahtunut kiukku ja ollaan säälittävän kiitollisia mahdollisuudesta olla hetken aikaa muutakin kuin äiti ja kodinkone.Sitä oli silloin niin vaikea ymmärtää että jokin niin arkinen ilo kuin lauantairiekkuminen ystävien kanssa voisi joskus olla harvinaista herkkua.
Jo tällaisen normaalista poikkeavan toiminnan odottaminenkin piristi niin että olo oli koko lauantain kevyempi.Ja keväisempi,kuten ympäristökin.Ainut pieni miinus oli se että miehellä oli aamuvuoro ja perään treenit tänään mutten juuri muistanut päätäni sillä vaivata eilen,tänään pää sitten vaivasi.Poika päätti herätä kuudelta ja puolentoista tunnin jokseenkin kemiallisen unen jälkeen olo oli vähemmän hehkeä. Aurinko (maidon puute) pakotti ulos vaikka vapisutti ja korvissa humisi illan metelin jälkimainingit mutta reissun jälkeen oli suorastaan raikas olo.Hetken.

Aurinkolasit kaapin uumenista (ja kamala sierainperspektiivi),uusi keväisen pirteä kirppishuivi (mies;hirveä mummohuivi),yksi iso varis koivun latvassa ja isoja jääpuikkoja,'krisiinipommeja'.Pikkuveljen kanssa ihailtiin jääpuikkoja pelon sekaisella kunnioituksella,nimitys juontaa kai arvokkaaseen,säihkyvään kristalliin ja vaarallisiin pommeihin jotka pienissä mielissä yhdistyivät noin.Puikkoja tiputeltiin salaa lumipalloilla,niiden alle kun ei saanut mennä, ja kilpailtiin kumpi ehtii hamstrata isommat palaset.Kanniskeltiin ympäri pihoja märissä lapasissa ja muoviämpäreissä,välillä nuoleskeltiin vaikkei sitäkään olis saanut tehdä.