Lueskelin blogeja illalla ja Suvin upean blogin kautta löysin uuden blogin (siis itselleni uusi tuttavuus..) jossa oli postaus vanhasta kotitalostani.Olen varmaan tänne joskus laittanut kuvia talosta ja jotain kirjoittanutkin mutten muista (enkä viitsi tarkistaa) oliko kuvia ikinä asunnosta sisältä.Joten vaihteluksi remonttipölyisille kuville muistoja lähes kahdeksan vuoden takaa.Ei kovin hyviä otoksia silloisella kameralla mutta ainoita joissa ei ole ihmisiä,silloin tuli napsittua kuvia kaikesta muusta paitsi kodista,harmi,vaikka sisustus on isolta osin mennytkin uusiksi mutta puitteet oli aika ihanat vaikkakin vähän rempallaan.Omistaja on remontoinut asunnon täysin sen jälkeen muutimme sieltä,niin ainakin suunnitteli silloin.
Asuttiin Ihantolassa 9kk.Viidennessä kerroksessa,tornien välissä.Kolmelasinen iso ikkuna suoraan palolaitokselle päin oli makuuhuone,sängyn pääty oli ikkunan edessä,silmät kun avasi niin näkyi taivas,sireenit kuului kirkkaasti mutta aika harvoin ne herätti,päivisin ei häirinnyt,kaikkeen tottuu.Vasemman puoleinen erkkeri oli meidän,oikea jäi naapurin puolelle.Erkkerissä oli nojatuoli ja leveillä ikkunalaudoilla kynttilöitä.Erkkerin vieressä oli vielä pikkuinen ikkuna korkeammalla,syvällä paksujen seinien sisällä.Vanhat lankkulattiat,iso vihreä,koristeellinen kaakeliuuni,painavat vanhat ovet.Ja pikkuinen vessa mutta kohtuullisen kokoinen kylppäri.Keittiö oli kamala koppi,L-mallinen ja vain yksi ihminen kerrallaan mahtui hivuttautumaan sinne.Joku tee-se-itse-nikkari oli omistanut asunnon aiemmin,rakentanut hassun puoliparven makuuhuoneeseen ja väliseinän keittiön ja olohuoneen välille,sellanen baaritiski siinä välissä,siis kurkistusaukko ja olohuoneeseen päin jäi rumat kaapit.
Asuttiin siellä kun olin 25v ja vasta menty kihloihin ja muutettu Helsinkiin.Meillä ei ollut mitään tietoa töistä kun muutettiin,vain tuo asunto.Eikä pelottanut yhtään,tottakai Helsingistä nyt töitä löytyy!En ehkä enää lähtis ihan noin tunteella liikenteeseen :) Tutun tutun kautta saatiin reilun kokoinen kaksio vuokralle 9kk ajaksi 500e kuukaudessa.Hän oli saanut perinnöksi asunnon muttei päässyt vielä itse muuttamaan joten makseltiin vain vastikkeet eikä uudelle omistajalle koitunut vielä kuluja asunnosta.Kannatti muuttaa vaikka tiedettiin vain väliaikaiseksi asunnoksi.Väliaikaisuudesta johtuen pidettiin omat lamput laatikoissa ja pidettiin asunnon kamalat valaisimet katossa eikä tehty mitään paranteluja muutenkaan,muuttokuntoon pesemisessä oli ihan riittävästi tekemistä.
Töitä löytyi molemmille parissa viikossa ja elettiin nuorenparin arkea,syötiin pikkuisessa,persoonallisessa thaimaalaisessa Du Diissa Viidennellä linjalla ja haettiin viereisen talon alakerrassa olleesta Makuunista säkit karkkia päälle,etenkin krapulapäivinä joita oli kohtuullisen usein.Ihantolassa saatiin tietää Unton tulostakin.Liian aikaisin tehty testi (kolme) jossa oli just just tulkittava haalea viivahko.Aika onnellisia oltiin ja varsin huolettomia.Onnellisia ollaan kyllä edelleen mutta aika lailla on elämä muuttunut ja harkintakyky kasvanut vaikka melko tuulella kuljetaan edelleen,eilen ostettiin auto tädin miehen välityksellä puhelimitse minuutin harkinnalla..
Olen lapsena asunut myös kirkkopuiston toisella laidalla muutaman vuoden,hyviä muistoja on sieltäkin.
 |
| Pikkuveljen kanssa Kallion kirkon kupeessa kirkkopuistossa mäenlaskussa.Ihantola näkyy vasemmassa laidassa.Minä olen tuo karvalakkinen ja kurahousuinen :) |
Mun kotikulmat, nyyh...
VastaaPoistaAh mikä talo ja wau mikä kakluuni!
VastaaPoistaMinun päivittäinen reittini kulki tuon talon ohi, ja aina sitä ihailin. Nyt siinä asuu käsittääkseni Nanna Susi.
VastaaPoistaTunnelmaiselta kotinne näyttää. Helsingissä noita puitteita ja erikoisia pohjaratkaisuja riittää useammalle, täällä niistä tappelevat kaikki (ja sitten moni remppaa ne kadoksiin...).
Minä lähdi samalla seikkailu-asenteella aikoinani Hesaan, ja hyvin kävi. Lähtisin helposti taas, vaikka isompaankin kaupunkiin. Taidan olla ikuisesti tälläinen tuulella käyvä, ja toivon ettei se minusta katoa.
Aika monelle Helsingissä asuneelle Ihantola taitaa olla tuttu vaikkei Kalliossa olisi asunutkaan,se on poikkeava jo värinsä puoleen ja muistan lapsena unelmoineeni jotain prinsessajuttuja noiden tornien inspiroimana.
VastaaPoistaMarsa;aluksi vierastin uunia kun muutettiin mutta lopulta se oli asunnon hienoin juttu.Tai ehkä erkkeri kuitenkin,ikkunalaudalla oli ihana istua ja katsella talojen kattoja,Karhupuiston elämää.
Liivia;olen lukenut jostain sisustuslehdestä,ehkä Glorian Kodista joskus Nanna Suden kodista,olikohan ateljee kotona.Useampi vuosi sitten ja otin talteenkin jutun mutta voi olla että siivousinnossani heitin nyt muuton aikaan senkin leikenipun menemään.En silloin osannut yhdistää Ihantolaan mutta voihan olla että oli vanhempi juttu,pitää lukea tarkemmin läpi jos sen vielä löydän.Unelmoin että joskus vielä olisi pikkuyksiö Helsingissä tai oikeastaan jossain paljon kauempanakin,ei ehkä täysin urbaanissa ympäristössä kuitenkaan,Englannin,Ranskan tai vaikka Kreikan jossain syrjäisemmässä kolkassa.Kunhan lapset on lentäneet maailmalle.Nythän nuo on tiukasti vielä lahkeessa kiinni mikä vahvasti rajoittaa impulsiivisia valintoja tässä elämänvaiheessa.Taidan pohjimmiltani olla enemmän turvallisuus-hakuinen kuin seikkailunhaluinen mutta mitään intuitiolla tehtyjä pikaisiakaan isoja ratkaisuja ei ole tarvinnut katua.Ehkä kotiäitiyden karistessa löytyy taas riskinottoonkin uskallusta enemmän vaikkei sille taida olla tarvetta juuri muualla kuin työelämään siirtymisessä.
Ihana talo, asunto ja tarina! <3 Mä olen samanlainen hetkessäeläjä, toki lapsellistuttua rauhoittunut minäkin. Te muutitte Helsinkiin vailla työpaikkaa... Minä muutin Helsinkiin vailla asuntoa. :D Kyllä. Lähdin Kuopiosta autossa koko maallinen omaisuuteni, olin siis juuri irtisanonut Kuopiosta vuokrakämpän. Helsingissä oli työpaikka, muttei asuntoa. Matkalla luin Hesarista asuntoilmoituksia ja soittelin. Perillä kävin katsastamassa yksiön Töölössä ja tein vuokrasopimuksen saman tien. Ihan kamalaa, en enää IKINÄ voisi tehdä noin. :D
VastaaPoistaMahtavat näköalat! Ja ihanan persoonallinen talo!
VastaaPoistaVaikka omakotitalossa nyt asutaankin niin tuollainen vanha kerrostaloasunto pitää kyllä vielä joskus saada...Avioliittomme alkuaikoina asuttiin korttelin päässä Hämeenpuistosta, siis Tampereella, vanhassa kerrostalossa vanhojen ihmisten kanssa - tykättiin:)
Katri: hullu nainen :) Mut eikö ollu voittaja-fiilis kun asiat lutviutu!Tavallaan sääli ettei sitä enää tulis mieleenkään samalla tavalla repäistä.Elämäntilanteet muuttuu ja muuttaa ihmistä,lapsilla täytyy olla pysyvyyttä mutta jollei meillä lapsia olisi niin luulen et aika samalla linjalla oltais jatkettu.
VastaaPoistaNiinu:Omakotitaloon muutettiin myökin just mutta ihan vähän haaveilen että joskus olisi vaikka vaan ihan pikkuinen yksiö jossain kantakaupungissa.Siinä vaiheessa kun lapset lähtee maailmalle ja jäädään pyörittelemään peukaloita tyhjään pesään.Mitään taloudellisia realiteettejahan en tietenkään tässä huomio :)