Kerran kuussa näemmä pyörähdän täällä nykyisin,jos vaikka kerran viikkoon jatkossa,muuten ei taida mieltä tässä enää olla.Muu elämä vaan on vienyt,Tykkimäessä käytiin,Untolla alkoi salibandy ja kerho,joka viikonloppu jotain markkinoita,kirjaston dvd-osasto on tullut koluttua aika tehokkaasti,illat istun neulomassa Neiti Marplea katsellen ja päivät menee Liisan uhmaa ..hmm.. käsitellessä.Hiukan on viitteitä siitä että lapset saattaisivat vielä joskus alkaa leikkiä yhdessä,yritystä jo on,huutoon useimmiten päättyy kuitenkin.Liisa ei hoksaa leikin juonta ja romahduttaa majan katon,kaataa ukkelit/tornin,Untolla palaa pinna,Unto hipaisee Liisan nukkea/palloa/sukkaa/katsoo siskoa väärällä hetkellä ja Liisa räjähtää.Miten sitä ei muistanut että 2 ja 3 ikävuoden välillä puhkeaa tää raivokaruselli.Ei Unto näin tiukka tapaus kyllä ollutkaan,jotenkin suoraviivaisempi,ennakoitavissa paremmin,Liisa inhaloi hernettä nenään täysin utopistisista jutuista.'Miun kynä tippu,äiti anna' -nostan kynän- 'EIII!mie ite nottan,ei äiti auta,buaah!' -tiputan kynän takaisin lattialle- 'EIIIIIH taa heittää kynää,miun kynää!Äitiih!Typelää!Typelä äiti!Mie oon typeläääää!'.Ihan vähän pientä ihmistä riepoo jos äitiäkin.
 |
| Muikku & Pottu-markkinoilta.Samat paloauto ja pomppulinna joka vuosi,tasan samoilla paikoillakin muttei mielikuvituksettomuus lapsia tuntunut häiritsevän. |
Iltaisin istun erotuomarina kun käyvät nukkumaan.Lähinnä siksi että Liisa ei anna Unton nukahtaa vaan riehuu,kiipeilee viereen ja nauraa rätkättää villiten Untokin ellen ole huoneessa.Unto nukahtaa hetkessä mutta Liisan sängystä saattaa pahimmillaan tunnin ajan kuulua pohdintaa:
-miul on pienet kälet.Miun kälet on piänet.Kohta ne kashvaa.
-eei miun tängyttä oo petipeikkoja
-ei meillä oo papukaijjoja,papukaijjja pelottaa miuta
-pimpusta tulee pittiä.Untolla ei oo pimppua.Veikalla on pipuli.Mie tein pitut tuolille.
-piä kiinni mannaliini,piä kiinni mannaliini (ota kiinni,mandariini..)
-mie olen kiltti,en mie ole typelä
-kitu tanoo miau.leshmä tanoo ammuu.heppa tanoo ihhahhaa,ihhahhaa,hepo hilnahtaa.lammash tanoo ammuu...?äiti mitä lammash tanoo?eikä tano mää!!ei tano-oo-o!
-äiti on kolkystyksh (31)
-Podi-heppa on tilkkinen ja lämpönen.Podi-heppa haitee.(Ratsasti maaseutumarkkinoilla kierroksen ponilla jonka nimi sattoi olla Podi)
-mie oon IIITO tyttö jo.en mie oo mikään vauva.mie oon tytön tyllelöinen
-Itin nimi on aviomieshh.mie olen Iita Amano (Liisa Vanamo).
-läl läl läl läl lielu,tiulta pääti PIALU :)
Et sellasta,mitäs teille kuuluu?
Ihanaa, tulinpas hyvälle tuulelle ja tuli tarpeeseen, koska meillä on jo ilmassa tuota alkutekstin kaltaista meininkiä. Eikä vaan ilmassa, vaan sota on miltei julistettu.
VastaaPoistaLiisa on aika sanavalmiin tuntuinen tyttö :) Meilläkin tuo nuorempi naikkonen on luonteeltansa jotenkin selkeästi vaikeampi jo nyt ennakoida kuin Leevi aikoinaan... Oisko se näitä synnynnäisiä eroja miesten ja naisten välillä? En miekään vielä aina tiedä, haluanko et mies nostais sen kynän vai nostaisinko itse ;)
Joka tapauksessa, jaksamista raskaaseen, rutiininomaiseen mutta niin ihastuttavaan arkeen siellä! :)
Ihan mahtavaa dokumentointia! Raivokaruselli ;D Työ tekijäänsä kiittää....vielä joskus, usko pois.
VastaaPoistaNiin tuttua! Meillä myös poitsu nukahtaa heti ja koisaa kuin tukki, mutta Nöpöllä kestää ja kestää. Onneksi nykyisin nukahtaa jo hiukan nopeammin. Ja myös nuo iltavillit on olleet tuttuja, nyttemmin pois jääneet (eli toivoa on teilläkin). Ja samoin on hyvin tuttua nuo leikkien pilalle menemiset, kun toinen hipaisee jotain ukkoa ja siinä seon. Huh huh sitä huudon ja mekastuksen määrää.
VastaaPoistaIhania ihania juttuja Liisalla!
Ihania juttuja! Meillä on 3-vuotias uhmakas - miten niin ne sanovat, että lapsi tasaantuu 3 vuotta täytettyää, meillä ei ainakaan...
VastaaPoistaHih! Raivostuttavan ihania! :) Hymyilytti lukiessa.
VastaaPoista:) Ihana ! Arki on semmosta. Jos yhtään lohduttaa erottelen joka päivä 12v ja pian 4v. toistensa kimpusta ;)
VastaaPoistaVoi Lillukka <3 Ihana pieni iso! Olen kuullut samaa, mitä Niina kirjoitti, ei kai lopu koskaan ;) Joskus taidettiinkin höpistä, miten pikkusisko on saanut luonnetta ihan kauhan kanssa (meillä siis ;) Ja miten muut aina lohduttavat, että pärjääpähän elämässä. Ei kyllä kamalasti lohduta kun täys härdelli on päällä. Hän on myös kunnostautunut poikien komentelussa. Ma naurettiin puistossa, kun komensi isommat pojat siivoamaan lelut ja paineli itse pyöränselkään odottamaan että lähdetään. Ei ollut kuulemma sotkenut :D Kerhossa yksi poika (4v) oli kuulemma auttanut kengät jalkaan...Varsinaiset tättärät meillä <3
VastaaPoistaEihän Liisalla ole tarvetta "kauppatakille" talveksi? Meillä olisi yksi ihana tummanruskea pussihelmainen Espritin ihanuus koossa 92/98. Mies toi sen viime syksynä Pariisista ja talvella käytettiin satunnaisesti.
Voi ihana Iita Amano!! :DD Siis uskon, että saattaa välillä vaatia pitkää pinnaa... mut kivasti kirjoitit teidän arjesta. <3 Taitaa olla sellainen rauhallinen mies tuo Unto ja siskollansa taas kiivaampi temperamentti. ;) Onnia pitää kans aina "nuufkia", eli Onnin sanoin "syödä". "Äiti, syö mua niskasta" ja sit kihertää ja painaa kaulaa tiukemmin naamalle. :)
VastaaPoistaKiva kuulla teistä pitkästä aikaa! :)
Ihanaa arkiraporttia, hymyhuulin luin ja hihittelin. Meilläkin on uhmat ja nuuhkimiset ja halit ja kiukut jne.
VastaaPoistaAnni;samoin teille,auvoista arkea :) Kyllä ne toisensa löytää mutta aika lailla harjoittelua kantapään kautta ne yhteisleikit vaatii.
VastaaPoistaJohanna;toivon mukaan :) Ja kunhan jäis varhaisvuosilta äidistä muukin mielikuva kuin putkihuuto kitapurjeet lepattaen.
Jarna;kiitos,siihen luotan että ne muutaman vuoden ehtis olla sovussa ja parhaita kavereita ennen murkkuvuosia.
hannaliini;tais mennä meilläkin niin että vasta 4-vuotiaana Untosta tuli selvästi tasaisempi,iso poika suorastaan,neuvottelee ja selittää asioita eikä huudolla yritä saada tahtoaan läpi.
Merja;hyvin ilmaistu,raivostuttavan ihania.Iltaisin kun nukkuvat suut tötteröllä en voi käsittää miten oon voinu hajoilla päivän aikana niiden touhuihin..
Niina;älä nyt,eihän toi lohduta yhtään :) Ehkä se nujuaminen jossain vaiheessa muuttuu vähemmän fyysiseksi,enemmän verbaaliseksi,toivon.
Hanna;ihan komentoora!Arvonsa tunteva rinsessahan ei itse nouki lelujaan saati taivu laittamaan kenkiään jalkaan.Ja apua,ei meil suoranaista tarvetta ehkä ole kauppatakille mut saattaishan tuo kiinnostaa.Laita vaikka sähköpostilla lisää rimpsukaisa@gmail.com
Katri;Unto on vauhdikas kyllä ja varsin fyysinen jos sen niin nyt voi ilmaista,tarvitsee liikettä ja paljon mutta muuten on kyllä sellainen herkemmän puoleinen,empaattinen ja pohdiskeleva.Mies totesi eilen että Liisa on ihan pirun rasittava,todellinen neiti,vinkuu ihan koko ajan ja kaikesta,Unto ei ole ikinä tehny tollasta :) Se on sisarusrakkauden opettelu teilläkin edessä ihan just.Ei menny miun veikkaus oikein,Pommi päätti vielä pysytellä aloillaan :)
Peurankello;parivuotiaat on ihan mahtavia!Ja kamalia mut enemmän kuitenkin ihania,vähän vauvanpalleroisia ja olevinaan niin isoja,tahdokkaita :)
IHANA olet♥
VastaaPoistailoa ja hali
lämpimin ajatuksin
täällä päässä hymyilevältä
marialta
joka uudessa työssään saa nauttia juuri Liisan ikäisten viisaista ajatuksista
Tää oli parasta aikoihin! Mahtavan rehellinen postaus, etenkin nuo Liisan pohdinnat. Sait naamani nykimään naurusta.
VastaaPoistaHymyilytti, kuulosti kovin tutulta. EI tuntuu olevan paras sana ja sitten harmittaa, ku ei haluiskaan sanoo ei, mutku on ihan pakko. Lissukalta tulee ihania juttuja, Reino ei ihan nuin paljo vielä höpöttele vaikka asioita riittääkin kerrottavaks. Arno nukahtaa kanssa iltaisin hetkessä. Etenkin nyt kun koulu alko, ni kuuven tunnin päivän jälkeen aika ventti illalla. Ihanaa syksyä sinne Suomeen ja kiva, jos jaksat kirjotella, tätä on niin ihana lukea.
VastaaPoistaMaria;oot siis nyt siellä uudessa?Kirjoitit joskus että pohdit lähteäkö uuteen vai pysyäkö vanhassa ja oletin että työstä tosiaan puhuit.Tulen kyläilemään blogissasi,en ole jaksanut kovin aktiivisesti seurata muidenkaan eloa,tää oma kun on vienyt puhdin niin hyvin :) Onnea uuteen työhön,kuulostaa ainakin mukavalta nuo pienet.
VastaaPoistaLauraQ; Kiitos.Ja samoin,tekstejäsi lukee ilokseen,oot aina niin oivaltava ja just sopivan vähäeleinen.Mie rönsyän..
Katja;jo se että täällä on näin moni käynyt huikkaamassa moit takaisin innostanee kirjottelemaan ahkerammin :) Kuuden tunnin päivä on kyllä pitkä pienelle.Unto on 4,marraskuussa 5 ja tiistaisin on ensin kerho 3h ja sieltä suoraan tunniksi salibandyyn,viitisen tuntia matkoineen ja on illalla niin puhki että kaikki itkettää vaikkei muuten just itkeskele edes kivusta..Voimia sinnekin,pikkukoululaisen ja uhmapunkin kanssa.Toi on niin harvinaisen totta tuo 'ku ei haluiskaan sanoo ei, mutku on ihan pakko' :) Sen ihan näkee räkäviiruisesta naamasta,potuttaa ku pientä oravaa.
Hei vaan,
VastaaPoistaolen joskus, silloin tällöin käynyt blogiasi lukeamassa, Mamman uunista muistaakseni tänne löysin. Nyt pitkä tauko takana, ja selailin näitä vanhoja tekstejä. Aivan mainiota tuo Liisan pohdinta! Ja kuinka tutulta kuulostaa tuo uhmavaihe, jossa lapsiraukka ei tiedä itsekään miten olla (kynäjuttu). Meillä hra Kuopus, nyt 7vee, aikoinaan uhmaili ja koettelikin minua kovasti. Kaikista hullutuksista ja hullunkurisistakin tilanteista on jäänyt mieleen samankaltainen tilanne: niistin hänen nenänsä hiekkalaatikolla, oli muistaakseni jo sitä ennen kiukutellut jotain lievästi. Niistämisestä nousi kova meteli ja hän huusi : "Räkä takasin nenään, räkä takasin nenään...!!!" Juu, se oli aika uskomaton hetki ja muistan sitä neuvolatädillekin itkun ja naurunsekaisesti kertoneeni. Lapsirukka... No se on yksi vaihe, joka menee aikanaan ohi... ja uusia tulee ;)
Mukavaa talvenodotusta Sinulle ja perheellesi!
Mie ite; huippu tuo räkäjuttu :) Sitähän se on,aina joku vaihe,välissä joku seesteinen hetki jota ei ihan ehdi edes tajuta.Oikein ihania ensimmäisiä pakkaspäiviä sinullekin!
VastaaPoista