Akut ladattu arkeen

 

 

 

Vietettiin miehen kanssa aikuisten viikonloppu Helsingissä.Vaihdettiin tätini kanssa asuntoja viikonlopuksi kun olivat sopivasti meillepäin tulossa.Perjantaina ei jaksettu illalla muuta kuin juoda siiderit telkkarin ääressä ja kaatua sänkyyn.Kello soi kuudelta,lähdin Vallilaan kirppikselle ja ystävääni tapaamaan.Mies jäi vielä muutamaksi tunniksi unille ja treffattiin ravintola Torissa lihapullien merkeissä.Kierreltiin kaupungilla välillä yhdessä ja välillä omia reittejämme,kiinnostavat kohteet kun ei ihan aina kiinnostaneet molempia.Cafe Esplanadissa syötiin savulohisalaattia joka oli taas kerran todella hyvää ja niin täyttävää että mieheltäkin jäi osa syömättä (ja kyse on kuitenkin henkilöstä jonka mahaan on todistetusti mahtunut kolme pitsaa,eikä mitään Saarioisten roiskeläppiä vaan pizzerian peruspitsoja).Ainut miinus siitä että mozzarellat salaatissa oli vettyneet,olivat valtavan tarjoilukulhon pohjimmaiset ja meidän jälkeemme tuotiin täydennystä joten olivat varmaan hetken ehtineet lillua tarjolla.Kalliossa kirkon kupeessa naukkailtiin siiderit vanhan kotitalon kulmalla ja taksilla ajeltiin tädin asunnolle.Ravintolapäivä sattui olemaan tänään ja oli pakko testata ylikypsällä kinkulla täytetyt höyrytetyt leivät kun aamusta käveltiin Esplanadin puiston läpi matkalla Hietaniemeen kirppikselle.Top Chef-kilpailusta tuttu Kristian Perkola (Boulevard Socialin keittiömestari) tarjoili leivät ja kaverinsa lupaili päivän parasta makuelämystä.Todettava on että oli kyllä koko reissun paras kaikessa yksinkertaisuudessaan,oman Mummin lihapullat mukaanlukien,kaikella kunnioituksella Mummin kokkailuille,huonoa ruokaa sielläkään ei ole koskaan tarjoiltu.Eli luuhattiin kaupoilla ja kirppiksillä ja syötiin koko ajan,mikäs sen mukavampaa,ei edes käväissyt mielessä mikään yöulkoilu ja vapaapäivän kuluttaminen sen jälkeisissä olotiloissa.

Hyvää teki pieni irtiotto arjesta mutta ihan hyvältä tuntui kotiinpaluukin,lapsia ehti yllätyksekseni tulla jo ikäväkin eikä tänä iltana edes pinna vielä palanut joten akut on selvästi nyt ladattu arkea varten :)

Sisaruksilla oli mennyt hyvin Mammalla,ei kuulemma olisi edes vielä tarvinnut tulla hakemaan,siellä oli kivempaa kuin kotona.Liisa on muhjannut sylissä ja Unto käynyt kierroksilla illan mutta yllättävän rauhallinen kotiinpaluu oli,ei itkua eikä kiukkua.Ihana huomata että osaavat tulla toimeen keskenään eivätkä enää taistele ihan koko hereilläoloaikaansa.Unto suojelee Liisaa ja Liisa selosti mitä tekivät Mammalla 'veikan kantta'.Unton suojelunhalu näkyy mm. niin että huutaa kurkku suorana jos Liisa kävelee omalta pihalta pihatielle päin että 'ei taa mennä tielle Liita,mie en haluu et sie kuolet!!äiti Liita ei tottele,äiti pytäytä te!'.Ehkä ihan vähän on taottu mieliin että tielle ei mennä yksin ja mitä voi seurata ellei tottele..Sanoi myös kotimatkalla autossa kun Liisa raapi noin sataa rantapöheikössä saamaansa itikanpuremaa että ottaisi kutiavat puremat itselleen siskolta jos voisi.Aika suloinen,ajattelevainen ja herkkä poika vaikka varsin vauhdikas onkin.Siskoriiviö oli raapinut Unton poskeen naarmuja,viime viikolla puri selkään ja jatkuvasti sotkee leikit,siitä huolimatta niin tärkeä,kuulemma tärkeämpi kuin lastenohjelmat ja melkein yhtä tärkeä kuin peruna.

Siinä ne kasvaa,yhdessä nahistellen ja hetken kun sai hengähtää niin taas huomaa miten ihania ja tärkeitä tosiaan on.Paljon  tärkeämpiä kuin peruna.