Mies on viikonlopun reissussa,keksitään ohjelmaa kolmestaan.Kirjastosta äänikirjoja (cd ja kirja,mikä niiden nimi on,ei ne äänikirjoja ole) ja dvd lapsille,itsellekin katsottavaa,sellaista mitä ei kahdestaan miehen kanssa tulisi katsottua.Perjantain namut,poikkeuksellisesti oikeita karkkeja,yleensä karkkipäivä hoituu Parrotsin irtotuotteilla,niillä suklaapähkinöillä,sokeroiduilla manteleilla ym. tai jäätelöllä tai muulla herkulla.Karkkipäivä on ollut ohjelmistossa varmaan vuoden verran enintään,eli Unto aloitti tavan reilun kolmen vuoden iässä.Liisalla alkoi vähän aikaisemmin..Tosin Unto saa herkutella yleensä päiväuniaikaan itsekseen ja vasta illalla lastenohjelmia katsoessaan saa Liisakin muutaman namun.

Makaronia ja jauhelihakastiketta vuohenjuustolla,kynttilänvalossa :)

Luin mielenkiintoisen jutun lasten ruokailuun liittyen täältä.Meillä ei totaalikieltäytymistä tule mistään mitä eteen laitetaan mutta natinaa kyllä.Välipaloja pienensin tuon luettuani ja heti on vaikuttanut,lautaset tyhjenee ruoka-aikaan vähemmällä kehoittelulla.Ihan ilman 'syöhän nyt,muistahan syödä' ym. hokemia ei kyllä pärjätä ainakaan vielä,Unto unelmoi niin korkealentoisia ettei muista pöydässä olevansakaan.Kesäsalaattia syötiin eilen ja teen tänäänkin,molemmat tykkäsivät kun salaatti oli samassa muodossa kuin aikuisilla.Tomaatit ja mozzarellan kun on pilkkonut pieneksi lautasille niin Liisa on tähän asti syljeskellyt juustot pois.Vuohenjuustoakin kokeiltiin,ei mikään hitti Liisalla mutta Unto tykkäsi yllätyksekseen hunajamelonin kanssa.Pitäisi vaan ennakkoluulottomammin tarjota vahvojakin makuja lapsille.Sipulit ja parmesan on jo tuttuja,lanttu maistuu mutta paljon olisi millä laajentaa makuskaalaa iänikuisesta makaronilaatikosta.
Jutussa puhuttiin myös itse ruokailutilanteen rauhoittamisesta,kynttilät,pöytäliinat,pöydän kattaminen tekee ruokailutilanteesta erityisen pienellekin.Kynttilän rauhoittava vaikutus (plus 'saaks mie jo puhaltaa sen') on jo tuttu mutta selvästi lapsetkin nauttii kun pöydässä on muutakin kuin lautaset.Se on vaan useimmiten tuntunut helpoimmalta ettei edes maitopurkki ole pöydässä kaatumassa,saati sitten liinat sotkettavina ja kuka sen kynttilänkin ehtii vahtia tai salaatin asetella,siihen vaan suoraan lautaselle pilkottuna ja lautanen nenän eteen mahdollisimman nopeasti.Niin vaan huomasin että istun itsekin rauhallisempana pöydässä,en sinkoile hakemaan rättiä,maitoa,lisää ruokaa ja lapset syö paremmin tuon jutun vinkkejä noudatellen.Itse nautin ruoanlaitosta,ihan arkisestakin ja arvostan hyviä raaka-aineita,makuja ja haluasin välittää kiinnostuksen,rakkauden hyvään ruokaan ja ruoanlaittoon lapsillekin.Arvostuksen ihan siinäkin mielessä että ruokaa ei heitetä roskiin,lautanen syödään tyhjäksi ja puurot voi piilottaa sämpylöihin.Ja on meillä niillä afrikkalaisilla lapsillakin kiristetty lautasia tyhjiksi..Asioiden tiedostaminen,eriarvoisuudesta kertominen on toki tärkeää mutta jatkossa sen voisi tehdä muussa yhteydessä.
Ruokailutilanteeseen panostaminen ei loppujen lopuksi vie aikaa ihmeemmin,lähinnä kyse on asenteellisesta muutoksesta,pienistä muutoksista toimintatavoissa,halusta rauhoittaa arkea.
Leivon lasten kanssa mielelläni,viimeeksi kääretorttua jonka tekoon molemmat osallistuivat,neuvoin vaan vieressä,mutta ruoanlaittoon harvoin otan lapsia mukaan.Liian kuumaa,terävää jne. mutta täytyy vaan keksiä tehtäviä lapsillekin,tekemällä se kiinnostus syntyy,samoin into maistaa kaikkea uutta,arvostus ruokaa kohtaan.

Lukekaa ihmeessä tuo juttu jos ruokapöytähaaveilu,ruoasta kitinä,uhkailu ja ankea arkikattaus kuulostaa yhtään tutuilta :)

PS. Lisäsin Kotikutoon paljon uutta ja tarkistelin vanhojen tuotteiden hintoja.