maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kevätviikko

Löysin Liisalle toivemekon kirppikseltä kahdella eurolla,Marimekon taskumekon tummanharmaalla pohjalla.Pari nappia puuttui mutta varastossa odottaa isompi (oma vanha) identtinen mekko,lainasin napit siitä.Löysin myös jalkalampun.Erityisen ilahduttavaa sillä harvemmin tulee edullisesti vastaan vanhoja jalkalamppuja alkuperäisellä varjostimella.Ja valitettavan alkuperäisellä johdolla,jää siis odottamaan aikaa kun on ylimääräinen 45e laittaa sähköjen uusimiseen.Kallista lystiä,ainakin tämän kylän puljussa.Onko kellään kokemusta johtojen uusimisesta itse?En ole mihinkään sähköön liittyvään uskaltanut itse puuttua mutta luulis ettei tuo mahdottoman vaikeaa olisi uutta johtoa sinne pujotella.Vai?


Liisa kolahti parisängystä lattialle yhtenä aamuna,ylähuuli kolahti sen verran että näytti nokkaeläimeltä sen päivän.Pihalla vielä lisäksi nylpähti kuralätäkössä lätkyttäessään naamalleen ja sai turvonneen ylähuulen lisäksi asfaltti-ihottumaa leuan alle ja naarmuja leukaan.Eilen kolahti otsa ja poski eteisen kenkätelinettä vasten.Raukalla on koko ajan joku ruhje naamassa,sarvi otsassa.Aina se on pää mikä saa osumaa,yhtään mustelmaa ei ole tanakoissa kintuissa,käsissä.Liekö ne sitten on niin pulleat että kimmahtaa vaan takaisin jos johonkin kolahtaa.Taikina-Liisa.










Lenkilläjin soi päässä '..elämä ei ole hassumpaa,kun saa Rauhan kanssa asustaa,rumpuja reilusti paukuttaa,ei hassumpaa,hassumpaa...'.Risto Räppääjää katsottu ja kuunneltu,riittämiin,sairastelun aikana.Muutama juoksulenkki takana ja tuntuu hyvältä.Lenkillä saa ajatuksia kasaan ja vähitellen pään sisällä hiljenee white noise jota lapset tuottaa aamusta alkaen.Loppulenkistä vähän mietityttää miten ne siellä pärjää,huutaako joku jo pää punaisena äitiä mutta tuntuu että vähitellen aika on kypsä oman elämänpiirin laajenemiselle,tulee jotain omaakin,jotain mikä ei liity lapsiin.


Olohuoneen seinällä on tyhjä kohta jota katselen sillä silmällä.Siihen tulee täydellinen taulu jonka saan vähitellen lunastaa omakseni.Kolmevuotiaan taideteokset ja vanhat opetustaulut,kartat on ihania ja niillekin on paikkansa seinillä mutta taulua olen ajatellut ja etsimättä se löytyi.Heti tuli sellainen olo että se kuuluu meille,se on saatava vaikka monta tarpeellisempaakin ostosta varmasti olisi.Aina ei voi ajatella vain järjellä.

6 kommenttia:

  1. Liisa taitaa olla siinä elämän vaiheessa, ettei edellinen kuhmu ehdi parantua, kun uusi paukahtaa jonnekin.
    (Kyllä ne vaan on meilläkin joka ipana ainakin kerran pudonneet parisängyltä lattialle, vaikka kuinka olisi ollut silmät ja korvat vahtimassa.)
    Aurinkoista pääsiäisviikkoa Teille sinne!

    VastaaPoista
  2. Oi jestas kuinka halvalla löysit mari- taskuhameen. Meidän kaupungissa johtojen uusiminen vanhaan lamppuun maksaa 85€ :/. Se on mielestäni ihan järjettömän kallista, mutta sitten ajattelen sen että turvallisuus ennenkaikkea. Me poropeukalot ei sitä itse uskalleta tehdä.

    VastaaPoista
  3. Miten ihanat kengät Liisalla.Mä tahtoisin just samanlaiset.Mistä ne on?
    Mua sit ärsyttää kun on vaikea löytää koko punaisia leggareita mistään.Ihan semmosia tavallisia.Tykkään niin punaisista vaatteista.

    Mä olen hakenut nyt 3 vuotta jo vanhaa jalkalamppua tuloksetta.
    Tilasin sitten vanhanaikaisen mut uuden lamppuliikkeestä.Mikä ei tietty oo niin kiva kuin oikeasti vanha.
    Meidän pojat tykkää kans räppääjästä.
    Teillä on kyllä niin hienoja löytöjä lastenhuoneessa.
    Mukavaa päivää sinne:)

    VastaaPoista
  4. Pitäisi siirtää 'vauva' pinnasänkyyn niin ei kolahtelis mutten raaskis vielä,on se niin ihana siinä kyljessä nuhjatessaan..Enkä kyllä jaksais sitä yörumbaa millä neidin ehkä saisi pysymään omassa sängyssään.

    Villasukka; huh,aikamoinen hinta on mutta kai tuollaisesta työstä voi pyytää melkein mitä vaan jollei tavan tallaaja osaa/uskalla itse tehdä.

    Sannu; kengät on Kavatin,huuto.netistä ostettu.Vielä kun ei kävele niin menee käytetyt kengät vallan mainiosti,kunhan on nätit :)Ja itse asiassa myöhemminkin hyödynnetään perhepiiristä saatavat käytetyt.Just oli Piltti-lehdessäkin jalkaterapian lehtorin ohjeistus että lapsen kengissä tärkeintä on taipuisuus,pohja saa olla suora,jotta jalkapohjan lihakset saa kehittyä (eli ei siis tuentoja,muotoilua sisäpohjassa).Totesi että käytettyjä kenkiä voi käyttää kunhan koko on oikea ja edellinen käyttäjä ei ole astunut niitä linttaan eikä ole epätasaista kulumaa pohjassa.
    Tulipahan luento :)
    Tykkään nahkakengistä lapsilla,yksivärisyydestä,simppelistä (vanhanaikaisesta) mallista.Hiton Hello Kittyä on joka sandaalissa tai vähintään glitteriä.Eikä pienelle tytölle löydy tummansinisiä tai ruskeita kenkiä ollenkaan.Miulla tuo punainen on ok mutta ruskea menis vielä paremmin.Poikien malleja on muttei niitäkään niin simppeleitä että tytölle menisivät.Suomessa näin,nettikaupoista löytyisi kyllä mutta frangeja ei ole taskussa ihan tarpeeksi,puntiakaan.

    Hei hauskaa pääsiäisen aikaa kaikille!

    VastaaPoista
  5. Pitääpä vielä tuohon lamppuasiaan kommentoida. Perheen pää on itse oppinut sähkäri joten meillä nuo pienet lamppujutut tehdään itse. Isompiin, koko taloon liittyviin sähköjuttuihin palkataan sitten ammattilainen. Perusnyrkkisääntö on piuhojen suhteen *väri väriin ja loput yhteen* eli ruskea ruskeaan ja sininen siniseen jne. Noissa nykyisissä ei taida olla ku sinistä, ruskeaa ja mustaa. Vanhemmista lampuista ei kokemusta. Jännää kuinka sähkö-yms.piuhat ja lampun osat ovat markettikamaa ja silti suositellaan aina ammattilaisen käyttöä?!

    VastaaPoista
  6. Kiitos RuusuLiisa vinkistä,täytyy kaivella sitä lamppua ja katsoa mitä se on syönyt,josko osaisin hommata vastaavat uudet osat itse ja pujotella paikalleen.

    VastaaPoista