Perskutarallaa..

Pinnaa on venytetty keskivertoa enemmän lähiaikoina.Liisa konttaa,seisoo tukea vasten,kiipeää jatkuvasti lahkeeseen,tekee hampaita,kaatuilee,könttyää Unton leikit kumoon,silppuaa lehdet suuhunsa,metsästää pölypalloja hikisiin pikku kätösiin ja koettaa syödä niitä ja Untolla uhma on taas uudessa nousussa.Juurikin siksi että Liisan näkyvyys ja ulottuvuus on kasvanut,otaksun.Tuntuu että joinain päivinä huuto ei edes taukoa,joku meistä on kituset levällään koko ajan.Jollei Liisalla kolise pää kaatuillessaan niin haluaa syliin tai Unto kiljuu että 'Lillu lähettyy,äitii-ii-ii tuu jo ottaa Lillu poit,te pilaa miun leikit,Lillu ei taa tulla tänne,mie en yhtään tykkää tuotta nätittä tytöttä,mie en tykkää tuotta nätittä Liitatta!!' ja sitten kärttyän,karjun ja komennan.Ja silti meillä on ihan mukavaa.Ruoka tulee tehtyä ja ylimääräistä herkkuakin,joka päivä saadaan myös ruodittua itsemme 'päiväkuntoon' eli en edelleenkään lähde ruokakauppaan pyjama takin alla ilman meikkiä,joskin joudun myöntämään että talven aikana turvauduin aika monta kertaa pipoon,piilotin märät hiukset sinne alle ja olin loppupäivän kotona tukka kananpersiinä.Kevään tulossa ei muuta harmillista olekaan kuin se ettei voi enää piiloutua pipon alle ja joutuu miettimään että päällä on paita jossa ei ole porkkanapuklutahraa etumuksessa,se kun pian pilkottaa takin alta.Mutta onpahan pakkokin kiinnittää olemukseensa hiukan enemmän huomiota.Kirppiskierrokselta viikonloppuna löytyi useampikin vanha mekko,sanoisin että 60-luvun tuotantoa ja jo tietoisuus siitä että kaapissa (eli pyykkikorissa muutaman muun koneellisen kanssa pesua odottamassa) on jotain uutta ja mieluista sai miettimään josko varpaankynnet kaipaisi kirkkaanpunaista lakkaa kevään kunniaksi.