Viikonloppu

Mummolaan,tätejä,setiä,enoja ja ehkä isomummoakin tapaamaan ja kummipojan synttäreille viikonloppureissuun.Olen uhkarohkea ja lähden reisuun ilman rattaita.Mennään kahdestaan Unton kanssa junalla,isänsä on töissä.Matka-aika on kokonaiset 25min ja mukana on vain yksi kassi joten kädet ehkä riittää.Kuulostaa ehkä hätävarjelun liiottelulta mutta jätkä oli edellisellä junamatkalla kuin ankerias,liuku penkin alle ja karkaili,piti köyttää rattaisiin ja lahjoa kuivatuilla karpaloilla että selvittiin samaisesta puolituntisesta.Enkä ole enää ketterimmilläni mahan kanssa.Ehkä pieni tällä kertaa yllättää ja käyttäytyy kuin isompikin poikanen.Omat lapsuusmuistot vastaavilta reissuilta on niin hyviä että ihan odotan huomista,Unto oli jo ovella menossa kun erehdyin tänään mainitsemaan junan joten taidetaan molemmat odottaa tätä kuin suurtakin tapahtumaa.

Uutta kotia on käyty jo vähän siivoilemassa,vielä olis hommaa.Unto otti tilaa haltuun juoksemalla isänsä kanssa piilosilla sillä aikaa kun pesin keittiön kaappeja.Jossain vaiheessa touhusi olohuoneesta itsekseen ja tyhjästä huoneesta kaikui 'hieno paikka,hieno paikka'.Ottaa siis uutta kotia jo omakseen.

Rakenneultrassa oli kaikki hyvin.Vauva potkii mielestäni enemmän kuin Unto tai sitten olen jo ehtinyt unohtaa sen.En myöskään muistanut että nukkumisasennon löytäminen hankaloituu jo tässä vaiheessa.Tai että närästys alkaa näin varhain ja liitoskivut laittaa kinkkaamaan kuin vanha muori jos unohtaa hetken varoa.Mutta kaikkiaan on ollut niin paljon ensimmäistä helpompi raskaus että olen suorastaan kiitollinen.Ja hyvin erilainen raskaus,ihan eri oireet alussakin.Tosin tyttöä veikkasivatkin..

Reissu tulee hyvään aikaan,saa muuton hetkeksi pois mielestä.Mietityttäneet asiat; uuden asunnon löytyminen,ultra,auto-lainan hakeminen,muuttopäivän varmistuminen ym. on ratkenneet kaikki parhain päin ja ennen muuttoa voisi hetken hengähtää,noin henkisesti.Ei oikein meinaa uni tulla tai heräilen jo viideltä kun on niin paljon suunnitelmia ja muistettavaa.Hyvällä tavalla stressaavaa mutta unenpuute alkaa tuntua,ei meinaa ne muistettavatkaan pysyä mielessä.Mummolan rauhassa,vanhan talon hiljaisuudessa nukun aina kuin tukki.


Ollaan vähän parturia vailla.