Taas sunnuntai

Olen alkanut lähes pelkäämään sunnuntaita.Sen matelevaa tapahtumatonta luonnetta.Päivä josta vaan täytyy selvitä läpi uuteen viikkoon,jolloin on taas jotain mitä tehdä,ihmisiä joita tavata.Sunnuntaita tuntuu olevan koko ajan tiheämmässä,hiipivän nopeammin paikalle viikottain.Vaikka miten yrittää päivää piristää,negatiivinen pohjavire säilyy.

..Piristystä lapselle;maja..

..ja vihdoin itselle.Meen maatumaan sohvalle ja havahdun toivoakseni vasta kun sunnuntai on ohi ja miehellä vihdoin vapaapäivä.

Edit; mies kotiutui eikä kumpikaan jaksa enää katsoa kuin unia.Parempi päivä huomenna.