Pyhänä

Aamulla kukonlaulun aikaan ylös,saa kai heittää hyvästit reilun viikon jatkuneelle kahdeksaan asti nukkumiselle.Ehdittiin siis yhdeksän jälkeen jo satamaan,Muikku & Pottu-markkinoille.Päineen tiristetyt sintit,kalasäilykkeet,markkinarinkelit ja metrilakut jäi väliin kun suunnattiin paloautolle.Unto tutustui piipa-autoon isin kanssa,onki nameja ja riekkui pomppulinnassa.Niiskuneiti-namiaski pelasti kotimatkan ja parhautta oli pallo.


Pienet olis ilot itelläkin.Jos kirppikselle ehtis ja sais talvipäiväpeiton haettua varastosta.Aamul tää ehkä leipois pullaa.Ei edes tee mieli mut tulis kotoinen tuoksu.Ja vois ehkä vahingossa jättää ulkoilun väliin,lapsi purkakoon energiat taikinaan.

Sohvan etsintä alkaa huomenna.Huonekaluliikkeet (netissä) käyty läpi eikä mikään nappaa.Tai nappais joku Howard-tyyppinen muttei niillä hinnoilla.Jotain vanhahtavaa siis,ei mitään moduuleja,säämiskäpintaa ja laatikkomallia.Mut vanhan sohvan osto vähän mietityttää..Ei tietenkään oo pakko ostaa tupakanhajuista,koirankarvaista kirppukasaa mutta voiko siisti sohva pitää sisällään epähygieenisiä ylläreitä?Ei meidän ikeanihmeessä (selkänoja tippui eilen irti toisesta päästä,käsinoja oli jo) ainakaan edes näy (kaikki) Unton vahingot vaikka on valkoinen..

Miten sunnuntai voikin aina olla se päivistä pysähtynein vaikka olis ohjelmaakin?Tuntuu kuin päivä olis tuplasti arkea pidempi,onneksi jo illassa.