Mummola

Unohdin Hesan reissun jälkeen kaikessa sairastelukierteessä laittaa mummolakuvia,nyt löytyi koneelta.Helsingin mummolaa siis,omaa mummolani.Täällä maalla on ne kenties perinteisemmät mummolat (mummo,mamma ja isomummi) räsymattoineen ja omenapuineen,takapihalla lasten puutarhakalusto.

Mummolassa juodaan aina tilkka punaviiniä illalla keittiön kivipöydän ääressä kynttilänvalossa.Syödään jatkuvasti ja juodaan joka välissä tippa kahvia,joka on myös suositus joka vaivaan sokeripalaan imeytetyn Carmoliksen ohella.Kuljetaan vierastossuissa,käydään läpi merituulen purevuus ja väsyttävä vaikutus,Stockan kanta-asiakastarjousten mitäänsanomattomuus,leikataan vähän mummin hiuksia ja värjätään ripset ja kulmat,etsitään yhdessä kemikaaliosastolta oikea meikkivoide ja keittiön laatikosta reseptejä.Mummi on ajan hermolla,aina tyylikäs,huumorintajuinen ja sisukas,yltiöhelsinkiläinen vaikka on Lapin perukoilta kotoisin.Epäilee ettei 50 000 asukkaan kaupungissamme ole edes asfaltoituja teitä mutta nauttii kun pääsee marjametsään.Temperamenttinen ja raivostuttavan ehdoton mutta yksi tärkeimpiä ihmisiäni.Tekee tiibetiläisiä joogaliikkeitä joka aamu,ravaa askelmittarin kanssa kaupungilla ja vetää napaa selkärankaan samalla.Olispa edes osa tosta tarmosta periytynyt.Asuimme raskausaikanani vielä Helsingissä ja työmatkani kulki mummolan ohi.Kohtalaisen useasti puhelin soi kun olin lähdössä töistä ja mummi jonkin verukkeen varjolla pyysi pikaisesti pistäytymään.Aina ei olis millään jaksanut pysähtyä mutta kesähelteellä saattoi asiana olla viileä nokkosjalkakylpy ja kylmää kotitekoista mehua.Siitä oli aika mukava vaappua mahansa kanssa loppumatka kotiin.Jostain teinivuosilta muistan kun junamatkan jälkeen pääsin perille niin mummi passitti ilman vastaansanomisia vaahtokylpyyn,toi mansikoita ja istui ammeen laidalla rupattelemassa matalalla äänellään.Vähän erilainen mummo.Onneksi on vielä molemmat mummot olemassa,nyt osaa jo eri tavalla arvostaa kuin nuorempana,onko sitten iän tai äitiyden aikaansaamaa.