Mekko-odotuksia

Odotan kärsimättömänä Helsingin reissua kuun puolivälissä.On pitkälti kirppissaldosta riippuvaista millaiseksi reissun ohjelmisto muodostuu.Noa Noaan pitäis päästä (mekkomekkomekko) ja Vallilan kirppikselle.Mokoon ja Accessorize katsastaa.Johonkin ihanaan kahvilaan.Indiskaan.Nuo kaikki puuttuu täältä nykyisiltä kotikulmilta.Ja niitä ikävöin,etenkin Vallilaa.Se oli silloin Kallion aikoina,lapsettomana seurusteluaikana vakio viikonloppuohjelma,joskus molempinakin aamuina hypähtelin innostuksissani sinne kun kaupunki vielä nukkui.Matka oli käveltävissä ja varsinkaan kevätauringossa ei ratikka tullut mieleenkään.Matkalla ikkunaostostelua,olikohan liikkeen nimi Wanha Kaarle,sinnepäin ainakin.Ihania lamppuja,astioita,retroa,vintagea.Myös kodinkoneliike oli matkan varrella,Smegin jääkaapista haaveilin aina sen kohdalla.Ja kirppiksen ympäristö,vanhoja isoja puita ja se kahvintuoksu joka leijailee siinä kirppiksen kulmalla,Meiran tehtaalta,on ihan uskomaton.Kuoppainen hiekkapiha jossa on aina kuralätäköitä ja kärsimättömiä autoilijoita.Ja se innostuneen jännittynyt kuhina ja hyörinä siellä sisällä.Aina löytyi jotain.Jos nyt jää reissubudjetti niukaksi niin ainakin Vallilassa käyn,keskustasta ei ole edes mitään oikeaa tarvetta,kunhan olis kiva hipelöidä kaikkea ihanaa,hakea ideoita ja inspiraatiota ja katsastaa tarjontaa.Ja jotain pientä konkreettistakin vois tarttua mukaan.Ja reilun sadan euron mekko Noa Noasta.Ihan vaan arkimekoksi,ei silkkiä,pari juhlamekkosta on sieltä,ehdottomia lemppareita mutta nyt olis arkitarve.Kun noita juhlia harvemmin on ja arkea joka päivä.
Mokossa oli joskus syyspuolella allaolevia ihania keraamisia astioita alessa vaikka kuinka kauan,tietääkö kukaan vieläkö niitä saa?Noita kulhoja,ruokalautasia ja tarjoilulautasia.Ainakin haalean vaaleanpunaisena ja maitokahvin värisenä.Ei yllättäen ollu sillonkaan liikaa rahaa eikä lastentarvikepaljouden takia käsiäkään kantaa ja raahata yksin junassa joten ostin vaan yhden kipon ja se on ihana,saisi olla kaverikin sille.

Mokon kippo

Noa Noan mekot ja kolmantena vilaus hääpukua alushameineen.Jotka nekin Noa Noalta,jo aiemminkin pikkusen esitelty.


Sovittelin perinteisiä pukuja liikkeissä,mutta ainut mihin kuvan perusteella täysin rakastuin oli Rembo stylingin 'Ferline' ja sitähän ei tietty enää mistään olis saanutkaan kun oli parin vuoden takainen malli.Ja olis siinä hintakin ollu este.Perus kermakakkuviritykset oli liian pönkkiä,jäykkiä ja täynnä muovikristalleja ja yliampuvia yksityiskohtia.Olo oli kömpelö,raskas,paksu ja epäluonteva (ei taida olla oikea sana) joten nyt on silkkiä ja rimpsua,helppo liikkua ja hegittää.