tiistai 17. helmikuuta 2009

Perimmäinen totuus

Rimpsukaisan syvin olemus on laiska ja haaveksuva.Olomuoto pehmeä ja hedonistinen.Touhuan ja teen paljon,mutta vain asioita joista olen kiinnostunut.Pyykit saattaa roikkua narulla päiväkausia ja keittiön pöytää peittää tavararöykkiöt.Eikä häiritse vähääkään ennen kuin iskee Pakko.Joka on ainut syy (vieraiden lisäksi!!) siivoamiseen,pyykinpesuun ja muuhun pakolliseen,vähemmän viihdyttävään.Pakon iskiessä siivous suoritetaan kiukun ja raivon voimalla itsekseen puhisten,yleensä mies ja lapsi pihalle jaloista pyörimästä kunnes koti on taas viihtyisä.Leipominen,käsityöt,sisustaminen,lukeminen ja kaikenlainen näpertely on sitten sitä viihdyttävää,mutta sitäkin tehdään inspiraatiopohjalta ja inspiksen hiivuttua keskeneräisyydet saattavat lojua seuraavaan siivoukseen asti ainoalla mahdollisella vaakasuoralla tasolla,eli isolla keittiön pöydällä,jättäen vapaaksi vain pienen alueen pojan syöttötuolin edestä.Kaaos ei kuitenkaan haittaa,sillä se on hallittua ja tarkoitus on jatkaa ihan piakkoin.Olen siis laiska korjaamaan jälkiäni.Iltaisin keittiö jää aina iltapalatiskeineen levälleen,sillä pojan nukahdettua häviän muistikirjojen,tietokoneen,käsitöiden,lehtien pariin kunnes mies käskee nukkumaan,muuten menisi aamuun asti.Päivä alkaa aina keittiön raivauksella ja pesukoneiden täytöllä.Kotityöt tulee siis tehtyä,mutta olisi varmaan helpompaa jos siitäkin ei tekisi tunneasiaa ja aina odottaisi ahdistuksen paisumista Pakkoon asti.Jos eläisin yksin olisin varmasti kaikin puolin tuplasti boheemimpi kuin nyt.Aiemmassa sinkkuelämässä itsetuntemus ja rohkeus ei vielä riittänyt ja nyt perhe edesauttaa sosiaalisten normien noudattamista. Mies tuli äsken iltavuorosta ja huomautti mm. työpöydällä nakottavasta vaipasta.Käytetystä.Selityksiä löytyy,yleisimpänä kotiäidin ainainen kiire ja vaativainen taapero,vaikka se perimmäinen totuus on lähempänä hajamielisyyttä.Oma päänsisäinen maailma vie välillä arjesta niin kauas ettei joka vaippaa ja vaatekappaletta aina näe.

Kuva seurusteluajoilta,yksiön parvekkeella aamukahvilla,edellisen illan meikeissä.

2 kommenttia:

  1. Hei,

    Tunnistin itseni monesta kohtaa tekstiäsi, oikein nauratti. Minulla tuppaa illat menemään kaikkea "muka tärkeää" näperrellessä.. varsinaiset kotityöt saavat usein väistyä, kotimme on ns. perussiisti, mutta ei kestä lähempää tarkastelua ; )Onneksi mies osallistuu siivoamiseen ja imuroi ainakin kerran viikossa.

    ps. en saa oikein kuvasta selvää, mutta onko tuo Linnunlaulun taloja tuo lapsuukotisi?


    Kirsi

    VastaaPoista
  2. On Linnunlaulun taloja,Linnunlaulun päiväkodin vieressä,ihana idyllinen vanha talo ja valtavan iso piha (ainakin lapsen silmin katsottuna).Silloin 20v sitten lämmitys hoitui öljykamiinoilla ja tuonne torniin ei saanut mennä kun oli niin huonossa kunnossa mutta mielestäni taloa on kunnostettu sittemmin,kävin usein nostalgisoimassa kävelylenkillä kun pari vuotta asuimme Helsingissä.

    VastaaPoista