Oma olo on kohtalainen kaikesta huolimatta.Luulen että olen nukkunut tuntia pidemmän pätkän yhteen soittoon viimeeksi pari viikkoa sitten kun Liisa oli yön hoidossa.Päivisin nukkuminen harvemmin onnistuu mutta vaikka olisi mahdollisuuskin niin en pysty nukahtamaan,kuuntelen ja ennakoin että kohta se kirkuu kuitenkin,turha edes yrittää.Nukahdan lopulta ja samalla Liisa herää,liekö symbioosi liian tiukka,aistii että äiti lipuu unimaahan,pois saatavilta..
1-v neuvola oli tänään (jep,saatoin unohtaa varata ajan..) ja unikoulua varovasti ehdoteltiin siellä.Onhan se tiedossa ollut itselläkin ja Unton kohdalla jotain sen suuntaista käytettiinkin muttei ole ollut voimia siihen.Miehellä nyt yövuoro joten tänään en sitä aloita mutta huomenna yritän.
Tarkoitus ei ole tällä kerätä sääliä ja voivottelua,elämä on.Välillä tällaistakin,eipähän jää kuvitelmia että elo ruudun tällä puolen on aina hymyileviä lapsia,pullantuoksua ja puhdas koti.Vaikka on se sitäkin välillä.Rakastan arkeani vaikka tämä vaihe nyt onkin rankempi.Rankkaa on Liisallakin,pussit silmien alla meillä molemmilla.Jos jollakulla kuitenki on viisauden muruja tarjota tai kokemuksia unikoulusta niin vinkit otetaan mielenkiinnolla vastaan,tässä on öitä aikaa niitä toteuttaa.