maanantai 21. kesäkuuta 2010

Viikko



Ensimmäinen viikko meni nuuhkiessa vauvantuoksua ja totutellessa uuteen tilanteeseen.Eilen itketti kaikki,hyvällä tavalla.Kuninkaalliset häät,se että kuopus nukkuu neljättä tuntia ja alkaa jo olla ikävä,se että esikoinen on taas ollut enemmän oma suloinen itsensä..Katsoin imettäessäni joku ilta luvattoman huonoa leffaa,'Irtiotto' muistaakseni ja itkin sitäkin,koitin kyllä mieheltä salaa tirautella,oli jo aika noloa.


(Ja heti päällä vaaleanpunaista vaikka niin suunnittelin etten sitä ihmeemmin käytä..omat vanhat retropotkarit.)

Liisa nukkuu ja syö hyvin eikä edes itkeskele.Tiedän toki että tilanne muuttunee moneen kertaan ja koliikkikin saattaa odotella ihan nurkan takana mutta ainakin saatiin helppo alku yhteiseloon.Oma olokin on ihan erilainen kuin ensimmäisellä kerralla,tunnen jo viikon jälkeen olevani melkein oma itseni eikä olo ole sekava ja hätäinen.Vauvasta uskaltaa nauttia rauhallisemmin mielin vaikka välillä täytyykin käydä kurkkaamassa että tyttö edelleen hengittää.Unton kanssa pelkotilat meni ihan yli alussa,pelkäsin kävellä sillalla,rannalla,autotien vieressä kun olin varma että silta sortuu tai auto ajaa päälle.Puhumalla se meni silloin ohi ja nyt osaan reagoida vastaaviin ajatuksiin heti jos niitä alkaa taas ilmetä.



Untolla oli rankat pari päivää,halusi raukka pieni 'rikkoa ihmisiä','heittää vauvaa tuolilla' ja yritti vaivihkaa kenkäistä siskoaan aina kun imetin,hivautti myös autolla päähän.Heti jos erehdyin vauvaa nuuskimaan Unton nähden tai edes isänsä kanssa mainittiin sivulauseessa kyseinen nyytti niin Unto ilmoitti saman tien ettei syö/leiki,tykkää enää omenasta/leluistaan/tädistään/ulkoilusta eli kunhan jonkun negaation esitti kovaan ääneen naukuen kun ei osannut tunnetilaansa sanoiksi pukea.Uhmakiukku kasvoi ihan uusiin ulottuvuuksiin eikä auttanut vaikka sai meiltä molemmilta huomiota ja ymmärrystä varmasti tarpeekseen.Tuskatila tuntuu jo vähän helpottuneen,tänään on vain halunnut pussata ja halia vauvaa eikä ole ollut kovinkaan kiinnostunut siskostaan,leikkinyt taas itsekseenkin hyväntuulisena.

Kiitokset kaikille edelliseen kirjoitukseen kommentoineille ja onnitelleille,lämmitti mieltä kovasti!

9 kommenttia:

  1. Kyllä se Unto-puntokin tosiaan lopettaa kiukuttelut ku huomaa että toi nyytti on tullu jäädäkseen.. :D Meillä ikäeroa oli 2v3kk ja semmosta uhmaa ja kateutta ei kyllä ollut yhtikäs yhtään, mutta kyllä sitä sitte oltii hätää kärsimässä ku pikkuveli oppi ryömiin ja sekaamaan leikit. ;) Mut nyt pojat on niin parhaat ystävykset ja toisilleen tosi tärkeät!! :)

    VastaaPoista
  2. PS. Toki noi painii, tappelee ja jompi kumpi vähintäänki kerran itkee päivittäin toisen tekojen takia - normaalia veljesrakkautta. x)

    VastaaPoista
  3. Voi että, on se kovaa isommalle alussa...

    Ihana nyytti teillä, voih<3

    VastaaPoista
  4. Onneksi olkoon ihanasta pienestä Liisasta! Muistan itsekin tuon itkuherkän vaiheen ja sen, miten pahalta tuntui esikoisen puolesta, kun ei ollut enää mahdollisuutta olla samalla tavalla läsnä hänelle joka hetki. Mutta nyt ei enää itketä, kun katsoo vierestä kuinka tärkeä pikkuveli on isosiskolle. :) Oikein ihania hetkiä vauvan kanssa ja hyväunisia öitä!

    VastaaPoista
  5. Onpa kiva että teillä sujunut mukavasti:)Mä muistan kans kun Sulo synty jotenkin kaikki sujui niin luontevasti eikä tarttenut olla p-jäykkänä koko ajan.Silloin kun Sulo oli vauva muistan kun imetin sitä sohvalla Onni heitti jonkun avaimenperän suoraa vauvaa päin ettei kerenny oikeen mitään siinä kohtaa tekemään.Vellit heitteli pitkin lattioita jne. Vaikka taatusti sai yhtä paljon huomioo kun vauvakin:) Mutta se sitten loppui kyllä tosi nopeesti.Nyt mä olen todella iloinen kun pieni ikäero muksuilla ja leikkii jatkuvasti yhdessä:)Ihania kuvia pikkuisesta..

    VastaaPoista
  6. Ihana käärö teillä ja bongasin noi retropotkikset, löytyy myös meiltä ja juurikin omia vanhoja :) Täällä myös nuuskutellaan vauvan tuoksua!

    VastaaPoista
  7. Onne avieläkin täältä päin. Uskon tosiaan, että toisen lapsen kanssa olisi jotenkin helpompaa. Luottaisi itseensä ehkä enemmän.

    Voi, miten tuota vauvan tuoksua kaipaankaan...

    Voimia myös noihin Unton tunteisiin. Varmasti on aluksi kova paikka, mutta ehkä isoveljeys vie lopulta kuitenkin sen voiton.

    VastaaPoista
  8. Kiitos teille :) Unto vaikuttais tosiaan rauhoittuneen,vauva ei pahemmin kiinnosta tai korkeintaan haluaa pussata tai huolehtii jos vauva itkee.Saa nähdä miten tilanne muuttuu kun sisko alkaa valvoakin,nyt aina vaan sen ruokailuhetken hereillä joten ei liiemmin vielä veljeltä ajallisesti vie huomiota..

    VastaaPoista